Lisätulkintaa Isä meidän -rukouksesta

Koska Jeesus meille tämän rukouksen antoi ja niin moni tuntuu sitä edelleen rakastavan sydämensä pohjasta, se ei voi olla täysin turha. Vanhentunut se sen sijaan on. Jos kehitys kehittyy ja ihmiskunta oppii mitään, voisi olettaa, että yli 2000 vuotta tämän rukouksen parissa riittäisi ja saamme siirtyä eteenpäin. Olisimmeko jo oppineet sen sanoman? Onko se onnistunut tehtävässään, parantanut ja valaissut meidät? Onko maapallo siirtynyt Jeesuksen oppien aikaan? Jos se ei sitä yli 2000 vuodessa tehnyt, mahtaako se aivan lähiaikoina tehdäkään? Olisiko rukous ollut tarkoitettu Jeesuksen aikalaisille ja kieli on sillä tasolla, kuten enoni sanoi? Olisiko tämä rukous tehnyt jo tehtävänsä ja saisimme siirtyä ns. Seuraavalle tasolle? Olisiko se ollut valmistelua ja täyttänyt jo työnsä? Tuskin Jeesus pahastuisi, jos rukoilisimme jotain muuta, joka tuo meille vielä paremmin mielenrauhan, varmuuden, lähimmäisenrakkauden ja turvallisen elämänilon. Vuorisaarnassa on paljon muutakin, vielä kehittyneempää asiaa. Rakennetaan sieltä uusi Jeesuksen oppien rukous, lakataan elämästä puoliksi pelossa ja puoliksi valossa ja ruvetaan toden teolla opetuslapsiksi. Kuka on mukana?

Edellisen kirjoitukseni jälkeen tutkin muiden sanoja samaisesta rukouksesta, katekismusta, raamattua, pappisenoni teologista tuntemusta ja omaatuntoani ja tein lisätulkinnan tästä tutuimmasta rukouksestamme. On toki parempi, että ihmiset puhuttelevat Jumalaa järkevällä kaavalla, kuin pelkojensa persauksista, toivoen kuin Joulupukilta tai anellen onnettomuutta vihamiehilleen. Rukouksen tulee kuitenkin olla valoisa ja toivoa antava ja jos Isä meidän kirjoituksensa aikaan sitä olikin, nykyään pystyttäisi jo selkeämpään, ajanmukaiseen ilmaisuun. Tulkitsen nyt kuitenkin parhain päin, Jeesuksen kunniaksi.

"Isä meidän.." - voidaan tulkita tuttavallisuudeksi Jumalaa kohtaan, henkilökohtaiseksi suhteeksi Häneen.

"..joka olet taivaissa.." - kyllä, jos taivas on meissä oleva tila, jossa muistamme Jumalan todellisuuden ja jossa emme havaitse maailman väliaikaista harhaa.

"..pyhitetty olkoon sinun nimesi.." - jos sen pyhittää itselleen niin, että sen avulla muistaa Totuuden turvasataman

"..tulkoon sinun valtakuntasi.." - jotta itse muistaa harhan vielä joku päivä häipyvän ja Totuuden paljastuvan

"..tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.." - jos tämän tulkitsee niin, että on itse valmis luopumaan peloistaan ja antamaan taivastilan loistaa omasta sisimmästään ulospäin kaikille, sillä meissä uskovissa, tietävissä, Jumala pääsee läpi tekemään itseään selväksi kaikille, kuinka muuten?

"..anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.." - sillä me emme muuta tarvitse kuin perustarpeet ja luotamme siihen, että jokaisena päivänä ne meille jotenkin tulevat, joten voimme elää hetkessä

"..ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.." - koska ainoa synti on kärsiä itse, tuomita itse itsensä ja muut ja koska Jumala ei varmasti halua meidän kärsivän, voi asiasta muistuttaa itseään pyytämällä sitä näennäisesti Jumalalta anteeksi. Me itse itsemme silti armahdamme, Jumala ei ole missään vaiheessa ollut meitä rankaisemassa. Itse päätämme, milloin vastaanotamme armon ja lakkaamme kärsimästä. Kun armahdamme itsemme ja muut, Totuus ja taivas valkenee meille. Ainoa synti on kärsiä itse, uskoa syntiin ja pahuuteen. Me olemme viattomat. Me olemme yksi. Minä olen viaton. Jos teemme järkevästi ja oikein, me emme missään vaiheessa edes tuomitse, niin että meidän tulisi sitten antaa anteeksi. Me vain tarkkailemme. Pysymme sydämissämme, pyydämme Pyhän Hengen ohjausta ja Jumalan rakkautta ja tarkkailemme. Luotamme siihen, että jos pysymme ilman tuomiota ja lähetämme vain rakkautta, teemme mitä pystymme kussakin hetkessä rakkauden hyväksi ja luotamme näin siihen, että kaikki järjestyy, menee oikein ja on jumalallisen suojeluksen alla. Sitä on luottaa Jumalaan ja olla synnitön.

Me emme ymmärrä, miksi mikäkin tapahtuu, suuressa mittakaavassa. Emme saa sitä, minkä toivomme, vaan sen, mikä on oikein ja hyväksi Jumalan valtakuntaan heräämisemme kannalta. Jos toivomme rakkautta, mutta kohdistamme toiveemme ihmiseen ja veriside-perheeseen, tulee siitä meidän epäjumalankuvamme ja turvasatamamme. Silloin voi olla armeliaampaa ottaa se pois, tai jättää kokonaan antamatta, että löytäisimme Jumalan ehdottoman rakkauden sisältämme ja pitäisimme perheenämme koko ihmiskuntaa, jolloin turvasatama on huomattavasti parempi, rakkaus laajempi. Miten me itse olisimme tällaiseen päätökseen pystyneet? En minä ainakaan. Niinpä Kiitos Jumala. Kun rukoilemme sitä, mikä tuo meille sielunrauhan, päädymme aina lopulta ehdottomaan rakkauteen. Kaikki muu on rajoitettua, omistavaa, stressaavaa. Kaikki muu aiheuttaa kärsimystä, tavalla tai toisella. Siinä mielessä kaikki muu on syntiä ja vain Jumalainen rakkaus on Totta. Muuhun uskominen ei kuitenkaan vahingoita tai loukkaa Jumalaa mitenkään, ainoastaan meitä itseämme, sillä mikään muu kuin täydellinen rakkaus ei lopulta voi tyydyttää meitä.

Voimme ilmentää tuota täydellistä rakkautta itse tarjoamalla maailmalle sen, että emme tuomitse, vaan tarkkailemme ja lähetämme Pyhän Hengen kautta Jumalan rakkauttta, jos emme itse rakkauteen pysty. Se riittää. Kuten sanoin, Jumala ei halua meidän kärsivän. Saamme siis myös maallista onnea, maallista rakkautta, rikkautta, iloa, jne. Kunhan emme turvaa siihen, palvo sitä, kärsi sen vuoksi.

Synti liittyy myös syyllisyyden tunteeseen. Se on se nakertava velka, jonka kuvittelemme olevamme velkaa ja joka pitää meidät tässä oudossa unessa, pakenemassa armoa. Meitä pelottaa ja tunnemme olomme syyllisiksi ja turvattomiksi maailmassa, jossa kuvittelemme olevamme erillämme Jumalasta. Tämä syyllisyys purkautuu syntiin, omaamme ja muiden. Jos tällä rukouksen lauseella siis jotain sanotaan, on se se, että pahoittelemme uskovamme syntiin ja syyllisyyteen. Jos kaikki on jo anteeksi annettu ja se on selvästi sanottu, miksi enää tuntea syyllisyyttä, tai uskoa syntiin? Sinä saat antaa itsellesi anteeksi sen, että olet ihminen. Sinussa on "hyvä ja paha" ja jos pakenet pahuutta, jos piiloudut siltä minkä tahansa sijaistoiminnon taakse ja pelkäät sitä, et opi tuntemaan sitä ja se voittaa. Jos katsot sitä, se on sinussa edelleen, mutta se ei hallitse sinua, ei saa sinua pelkäämään. Se on se, mikä tekee sinusta täydellisen ihmisen. Ilman tuota pahaa puolta sinä olisit vain täysin jumalallinen olento, Jumalan lapsi. Nyt olet Jumalan lapsi kokemassa ihmisyyttä ja se tarkoittaa nimenomaan kaksinaisuutta. Ilman pahuutta sinä et olisi ihminen. Älä tuomitse sitä, vaan opettele hyväksymään se, katsomaan sitä huumorilla ja hallitsemaan sitä rakkaudella, jotta saisit rauhan.

Ei Jeesus meitä ristinkuolemallaan pelastanut, vaan sanoillaan. Hän antoi ohjeet vuorisaarnassa, kuinka voimme lakata tuntemasta syyllisyyttä. Ohejita on pidetty liian vaativina, mutta eivät ne ole. Ne ovat helppoja. Ainoa vastaus on rakkaus. Jos et sitä toteuta, saat pyydellä syntejäsi anteeksi (et elä keskuksestasi, Kai-enon mukaan), mutta itseltäsi, etkä Jumalalta, sillä itse itseltäsi sinä rakkauden pelastuksen taas kielsit. Kun rakastamme, eli kieltäydymme tuomitsemasta, emme tunne syyllisyyttä. Jos kiellämme rakkautemme, tunnemme syyllisyyttä ja vihaa ja alamme syytellä muita. Rakastaminen on siis puhtaasti itsekästä ja järkevää. Sillä tulee hyvä meininki. Sanaleikin kautta Jeesus kyllä pelasti meidät ristinkuolemalla, hän nimittäin kuoletti ristimme - meidän syntiuskomme - jos ymmärrämme hänen ohjeitaan seurata. Kaikki on hyvin, etkö näe? Juuri nyt ei sinulta mitään puutu. Jos haluat työskennellä ikiaikaisen syyllisyyden valaisemiseksi, lue toki tämä osa rukouksesta, mutta osoita se itsellesi ja tiedä, mitä sillä tarkoitat. Tiedä, että tarkoitat syntiuskoa, maailmauskoa, omaa pientä pelokkuuttasi ja syyllisyyttäsi, millä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Se on pelkkä harhainen, pelokas ajatus koko synti, sillä mikään ei koskaan erottanut sinua Jumalasta. Lisäksi, kukaan ei ole sinua vastaan rikkonut, koska kaikki kuuluu suunnitelmaan sinun herättämiseksesi niin, että saisit tuntea mahdollisimman paljon armoa ja rauhaa oman ehdottoman anteeksiantamuksesi ja Jumalan ehdottoman rakkauden kautta.

"..äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.." - jos kiusaus ymmärretään harhaksi, joka saa meidät hylkäämään ehdottoman rakkauden ja rauhan toisarvoisina asioina, niin kyllä, voimme pyytää, että saisimme niiltä välttyä. Pahasta pääsemisen toive voidaan tulkita järkevästi ainoastaan niin, että pyydämme päästä uskostamme pahuuden todelliseen olemassaoloon. Jos Jumala ei luonut pahuutta, sitä ei todellisuudessa ole olemassa. Jos hän taas loi sen, onko se pahaa? Miksi hän olisi luonut jotain omia lapsiaan satuttamaan? Hyvä ja paha ovat pelkkiä ajatuksia meissä kaikissa. Me olemme siis kaikki pahoja. Pyydämmekö siis päästä itsestämme eroon, vaiko pahasta puolestamme? Kuten sanoin, juuri tuo pahuus tekee meistä lajityypillisiä ihmisiä. Ilman sitä olisimme vain jumalaisia, enkeleitä, tiedossa koko ajan. Silti, ei ole absoluuttista pahuutta, ei edes ihmiskunnassa. Natsisotilaat aidosti uskoivat juutalaisten olevan pahoja ja tekevänsä maailmalle palveluksen. Monelle kipu ja nautinto menevät sekaisin, lopulta ne ovatkin samaa, harhautusta ohi Totuuden. Rahan vallassa olevat uskovat köyhien olevan jotenkin huonoja, pahoja ja ansaitsevan olonsa. Köyhät uskovat rikkauden olevan pahoja ja ahneita. Tukia leikkaavat poliitikot luulevat ajattelevansa kauaskantoisesti ja kirkon sijoituksia suojelevat tyypit varmistavansa, että Jumalan sanaa päästään kuulemaan jatkossakin.

Syyllisyys ja oman pahuuden projisointi ulospäin saavat meidät tarttumaan aseisiin ja "taistelemaan pahaa vastaan", ottamaan sen vakavasti ja tunnistamaan sen. Jossakin muussa. Vaan kun peili näyttää aina sen, millaiseksi koet itsesi ja maailma on sinun peilisi. Kun uskot pahuuteen, se kertoo, että tunnet syyllisyyttä omasta pahuudestasi ja haluat kohdistaa sen itsesi ulkopuolelle, koska muuten syyllisyys on liian suuri kantaa ja turhautuminen liian suuri kestää. Haluat taistella sen voittaaksesi. Älä taistele. Jätä se huomiotta. Keskity rakkauteen. Vanhan intiaanisananlaskun mukaan se puoli meistä voittaa, ketä ruokitaan. Älä taistele pahaa vastaan, se on osa sinua ja oppii kaikki tekniikkasi heti. Näännytä se olemattomiin. Pyydä Pyhää Henkeä avuksi ja kuuntele pahan pelottelutarinat Pyhä Henki kaverinasi. Sen jälkeen käänny pois ja kuuntele vain järjen ja rakkauden sanoja, jotka toinen puolesi tarjoaa. Tee rakkauden tekoja. Ota kaikki mukaasi tekemään rakkauden tekoja, näytä miten ja missä niitä voi tehdä, kenelle ja millä keinoin? Rukoile hyvää, ei että paha kukistuisi. Äiti Teresa ei suostunut marssimaan sotaa vastaan, mutta kylläkin rauhan puolesta. Sotaa ei voiteta sotimalla, vaan aseet tarpeettomina laskemalla. Älä suostu uskomaan pahuuteen ja pelkäämään sitä. Se on kuviteltu vastustaja elämän videopelissä, ajatus. Se, joka pysyy piilossa ja pelottelee sieltä, sillä tuntematon vastustaja aiheuttaa eniten levottomuutta. Ota rauhallisesti ja kasvata "hyvän" puolta, rakkauden ja anteeksiannon puolta. Se on ainoa tapa saavuttaa rauha. Tuntea ja hyväksyä oma kokonaisuutensa, "pahuuksine" kaikkineen ja keskittyminen siihen, mitä haluaa lisätä, eli rakkauteen. Ei pahasta tarvitse muistuttaa. Sen saa antaa nääntyä. Elämä jatkuu.

"sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti, Amen." - voidaan tulkita niin, ettei mitään hätää sitten loppujen lopuksi ollutkaan, joten voimme antautua elämään tietäen, että Jumala huolehtii meistä joka tapauksessa, kävi miten kävi. Näin tapahtukoon.

Loppusanat: Jeesuksen sanat olivat vallankumoukselliset aikanaan. Nyt on aika uuden vallankumouksen. Vaikka Jeesus itse antoi meille nämä sanat yli 2000 vuotta sitten, hän ei varmaankaan tarkoittanut, että siihen pitää jumiutua ainoana oikeana vaihtoehtona. Olemme jo kyllin kehittyneitä kutsumaan Jumalaa läheiseksi vanhemmaksemme ilman ongelmaa, jospa vaihtaisimme patriarkaattia tukevan nimen nyt pois, ettei jää mitään epäselvää. Isät ja äidit ovat ihmisiä. Luoja on meidän todellinen vanhempamme.

Monet kuvaavat liittyvänsä Isä meidän -rukouksella ikiaikaiseen rukousten ketjuun, sukupolvia kestäneeseen yhtenäiseen mantraan. Miksi? Jos tuo sukupolvien yli kestänyt mantra on surun ja syyllisyyden täyttämä, eikö sille voisi lähettää rakkautta ja valoa, rukoilla anteeksiantoa ja armoa ja vaihtaa jo levyä? Emmekö me halua elää maanpäällisessä taivaassa? Millä muulla tavalla se toteutetaan, paitsi tuomalla meistä esiin kaikki kaunis ja parantamalla pelko? Kyllä nyt on jo Rukous 2.0:n aika, Jeesuksen luulisi antavan meille siunauksen, että saamme siirtyä uusien, valoisampien rukousten aikakauteen.

Vaikka aloittaisimmekin rituaalin lausumalla nuo vanhat sanat, jos syyllisyyttä on vielä jäljellä, emmekö voisi lopettaa niitä lausumalla jotain luottavaisempaaa itseämme, ihmiskuntaa, Pyhä Henekeä ja Jumalaa kohtaan? Jos ihmiset eivät näillä Jeesuksen sanoilla onnistuneet ilmentämään Jumalan valtakuntaa itsessään maan päällä 2000 vuodessa, olisikohan aika vaihtaa sanoitusta? Sanokaamme sanoja, jotka neutraloivat pelon, saavat meidät armahtamaan itsemme ja muut ja tuovat Jumalan lohdullisen turvallisuuden yllemme, näyttipä maailma siinä hetkessä ulkoisesti mille tahansa. Mitä enemmän kaaosta, sitä enemmän rukousta tarvitaan keskukseen palaamiseen tai siellä pysymiseen. Tehkäämme rukouksia, jotka ovat meille itsellemme ohjenuoriaa, avuksi ajatteluun, avuksi muistamiseeen, avuksi rakkauteen ja pelottomana pysymiseen. Tehkäämme rohkean rakkauden ja aitouden matroja ja vetäkäämme yllemme vaaleanpunaiset lasit, jotta laskisimme aseeemme peilikuvaamme vastaan. Amen.

Paimenet, ajattelijat, määräävät maailman suuunnan. Haluatko pelätä vai rakastaa?

Isä meidän -rukous johtaa ihmiset harhaan ja pois kirkoista

Tämä on selvitys siitä, miten tietty rukous ja uskonto ylipäänsä toimii ihmisen jumalyhteyttä vastaan, eikä sitä auttaen, kuten oletettavasti alunperin on ollut tarkoitus. Tarkastelun alla on Isä meidän -rukous, joka on ollut päärukouksena molemmissa uskonnoissa, jonka jäsen olen ollut. Molemmissa se johtaa ihmisiä yhtä lailla harhaan ja molemmista se on ajanut minut pois. Olen markkinointiekonomi ja syvästi yhteydessä Jumalaan. Olen siis päättänyt ruveta Jumalan markkinointinaiseksi ja asiantuntijaksi ja antaa panokseni sille tärkeimmälle asialle, mikä ihmiskuntaa voisi auttaa - jokaisen oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan. Kirjoitan auki tämän rukouksen ja myös sen, minkä se meistä ihmisinä kertoo, kun me sitä itsellemme toistelemme ja siten jatkamme kauhukuvaamme rankaisevasta miespuolisesta jumalasta, jossain tavoittamattomissa, syntejämme arvioimassa.

Isä meidän -rukous kuuluu suomeksi seuraavasti:

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iänkaikkisesti, Amen.

Lause lauseelta rukous voidaan purkaa näin:

"Isä meidän, joka olet taivaassa..." - tässä tunnustetaan, että tunnetaan ero Jumalasta, sillä koetaan, että Jumala on jossain tuolla kaukana, ei täällä meidän kanssamme. Jumala mielletään etäiseksi isähahmoksi, mieheksi. Tämä voidaan tulkita näin: "Kaipaan turvallista vanhempaa, jonka läsnäoloa en tunne täällä maan päällä."

"..pyhitetty olkoon sinun nimesi.." - tässä kunnioitetaan Jumalaa, halutaan, että hänen nimensä olisi lausujalle pyhä ja että lausuja tuntisi ja muistaisi pyhyyden sen sanoessaan. Tämä voidaan tulkita pyynnöksi: "Anna minun muistaa ja tietää varmuudella sinun olemassaolosi."

"..tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa." - tässä todetaan, että nykyään maan päällä ei vallitse Jumalan luoma valtakunta, vaan ihmisen itse kehittelemä helvetti ja pyydetään, että Jumalan tahto olisi ihmisenkin tahto. Elämä maan päällä ja taivastila erotetaan toisistaan. Tämä voidaan tulkita vetoomukseksi: "Sinun tahtosi olkoon minunkin tahtoni, sillä itsekseni olen onnistunut vain luomaan pelottavan maailman ja tiedän, että sinä olisit tehnyt maailman, jossa ei tarvitse pelätä ja kaikki on hyvin. Toivon että otat maailman haltuusi ja parannat sen tai minun käsitykseni siitä. Taivun sinun tahtoosi, tunnustan sinun suuruutesi minun ylitseni, niin että voin luottaa minua suuremman varjelukseen. En nöyristele, vaan ymmärrän, että sinun tahtosi on aidosti ja oikeasti minunkin tahtoni, koska sinä olet kaikkivoipa ja minä olen sinun kaltaisesi."

"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.." - tässä pyydetään korkeammalta voimalta ravintoa niin hengelle kuin ruumiille ja annetaan samalla ymmärtää, että nämä asiat olisivat Jumalan suosiosta kiinni. Tämä voidaan tulkita epäluottamukseksi: "en luota pysyvyyteesi ja että muistat minut ilman uhria, vähintään rukousta, joten pyydän ravintoa nöyränä joka päivä uudestaan pysäkseni mielisuosiossasi."

"..ja anna meille meidän syntimme anteeksi.." - tässä tunnustetaan uskomme synnin olemassaoloon ja siihen, että olemme syntisiä, syyllisiä, huonoja ja riittämättömiä ja että meille tulee toistuvasti antaa anteeksi. Tämä voidaan tulkita tunnustukseksi: "Jumalani, uskon olevani kurja, syntinen ihminen, syyllinen maailman pahuuteen ja rukoilen, että annat anteeksi sen, että olen huono ja vääränlainen. Uskon, että sinä näet minut syyllisenä ja rankaiset minua, ainakin jos en pyydä anteeksi vähintään tekojani ja ajatuksiani."

"..niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" - tässä todetaan, että olemme toisistamme erillisiä olentoja, joista yksi voi rikkoa toista vastaan ja vahingoittaa häntä. Myönnetään, että olemme toisen jo tuominneet, sillä miten antaa anteeksi, jos ei ensin ole arvioitu tekoa hyväksi tai pahaksi? Tunnustetaan kyky antaa anteeksi ja pyritään ostamaan Jumalan armahdusta sillä, että itse annamme anteeksi kurjille syntisille kanssaeläjillemme. Tämä voi tulkita peloksi: "Pelkään rangaistustasi ja tuomiotasi ja yritän lieventää sitä niin, että yritän armahtaa ja jättää tuomitsematta muita syntisiä, jotka ovat mielestäni tehneet minulle pahaa."

"Äläkä saata minua kiusaukseen vaan päästä minut pahasta.." - tässä tunnustetaan, että kiusaukset "tehdä syntiä" ovat jatkuvia ja yritetään sälyttää vastuuta tästäkin Jumalan päälle. Miksei hän voisi suojella kiusauksilta, jos haluaa sitten niihin lankeamisesta rankaista? Tunnustetaan myös, että uskotaan Pahan olemassaoloon. Tämä voi tulkita suojelupyynnöksi: "Pelkään, etten löydä luoksesi täällä maallisten kiusausten keskellä, joiden kuvittelen pitävän meidät erillään ja joihin lankeamisen kuvittelen tekevän minusta syntisen. Auta minua väistämään asioita, jotka erottavat meidät ja tekevät minusta syntisen silmissäsi ja auta minua pakenemaan pahuutta, joka pelottaa minua ja jonka uskon olevan todellinen."

"..sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti, Amen." - tässä halutaan tunnustaa Jumalan suuruus ja kunnia, nuollaan takapuolta ja samalla paetaan omaa vastuuta koko tilanteessa. Tämä voidaan tulkita käsien pystyyn nostamiseksi: "Minä en osaa enkä uskalla olla vastuussa tästä maailmasta, joten ole sinä johdossa, minä sanoudun irti tästä ja pysyn avuttomana."

Minun mielestäni tämä on hyvin surullinen kuva ihmisestä ja hänen Jumalastaan. Jos eksyminen ja epätoivo todella on niin suurta, niin onhan se hyvä, että asian ilmaisemiseen on olemassa rukous, mutta eikö uskonnon ja rukouksen tarkoitus ole vahvistaa ja lohduttaa ihmistä maan päällä, eikä vahvistaa pelkoa? Eikö kirkkojen tehtävä olisi kertoa, että hätä ei ole tämän näköinen? Että on olemassa toivoa ja Jeesuksen sanojen mukaan, Jumalan valtakunta on täällä jo? Meissä, kunhan otamme vastuun siitä, millaisia tarinoita itsessämme vahvistamme. Millaisia sanoja itsellemme ja toisillemme toistamme, millaisia sanoja pidämme pyhinä ja millaisia teemme todeksi. Jeesus ei ollut Jumalan ainoa poika. Hän oli kyllä Jumalan poika, tai oikeammin osa sitä. Me kaikki olemme Jumalan ainoa poika, osa kokonaisuutta, joka on Jumalan ainoa poika. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, yhtä mahtavia kuin Jeesus, jos nyt vain ottaisimme esimerkkiä hänen rohkeudestaan, emmekä pelkäisi. Meitä ei ristiinnaulita.

Isä meidän -rukous on täynnä asiavirheitä. Jumala ei ole mies, joten hän ei ole isä. Kutsukaamme häntä vaikka Luojaksi. Hän ei ole jossain kaukana Taivaassa meidän ulottumattomissamme, vaan kaikkialla, meissä itsessämme, kaikissa, jotka tapaamme, Suuressa Hengessä. Jumala ei halua rankaista meitä mistään, eikä syntiä ole olemassa. Kukaan ei ole rikkonut meitä vastaan, sillä hyvä ja paha ovat subjektiivisia käsitteitä. Mitään anteeksi aneltavaa Jumalalta ei ole, sillä hän ei ole meitä tuominnut mistään. Jos harjoitamme ehdotonta anteeksiantoa, jossa ei ensin tuomita ja sitten armahdeta, vaan nähdään kaikki tapahtunut osana elämän näytelmää, jossa siis mitään anteeksi annettavaa ei oikeasti ole (vaikka se siltä tuntuisi), meidän ei tarvitse tuomita ketään. Ei myöskään itseämme. Olemme vapaita. Miksi me siis jauhaisimme tuollaista enää?

Me voimme kaikki herätä ja nähdä maailman uusin silmin tänään. Kenenkään ei ole pakko uskoa syntiin ja pahuuteen. Kaikki koettu hyökkäys johtuu pelosta ja jos tarjoamme kaikki pelkomme Jumalan oikaistavaksi, saamme Jumalan valtakunnan tänne maan päälle, sillä alamme ilmentää sitä itse. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet Jumalan loistava lapsi. Älä alenna itseäsi enää uskomalla syntiin ja rangaistukseen, jotta voit toimia rohkeasti elämäsi hyväksi meidän kaikkien puolesta. Lakkaa hokemasta mantraa, joka todistaa pelon puolesta ja saa sinut kauhun ja syyllisyyden valtaan. Sinun ei tarvitse pelätä.

Jos haluat, voit keksiä oman rukouksen, joka kuvastaaa paremmin tunteitasi, toiveitasi ja ajatuksiasi Jumalan suhteen. Kun itse huomasin Isä meidän -rukouksen virheellisyyden, muutin siitä aluksi vain synti-sanan virheeksi. Sitten havaitsin kaikki muutkin epäkohdat ja tulin kykenemättömäksi kestämään moista propagandaa Jumalan taloksi väitetyssä paikassa. Huijausta, sanon minä. En halua puhua Jumalalle tuohon sävyyn eikä Hän näe siihen mitään syytä. Kirkko, seurakunta instituutiona, on kuitenkin mielestäni säilyttämisen arvoinen asia, sillä muiden uskovien tai oikeammin tietävien seura on tässä maailmassa hyvin voimistava ja lämmin, positiivinen asia, joka auttaa meitä pysymään vahvoina heikkoudessamme, varmoina uskossamme ja arjen arvoissamme ja avoimena rakkaudessamme. Voimme herätä taivaaseen maan päällä, sillä taivas on meissä itsessämme. Niinpä ehdotan, että vaihdamme valtakirkkomme rukouksen uutta, valoisampaa maailmankuvaa vastaavaksi ja palaamme lohdun ja varmuuden sanaa kuulemaan sankoin joukoin. Jos joku vielä yrittää väittää meitä syntisiksi, he katsokoon peiliin ja vaietkoon, sillä kyse on heidän omasta häpeästään. Me toivotamme tervetulleeksi elävän Jumalan keskuuteemme kirkossa, jossa meitä vahvistetaan, eikä pelkojamme.

Luojani, joka olet kaikkialla. Pyhitetty olkoon yhteytemme sinun nimessäsi, jotta aina muistaisimme jumalaisen alkuperämme. Vallitkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi, jonka tunnustan olevan myös oma tahtoni. Auta minua pysymään hetkessä ja luottamaan siihen, että saan kaiken, mitä tarvitsen ja auta minua muistamaan totuus, joka on sinun rakkautesi. Opeta minua toimimaan Pyhän Hengen harkintakykyä käyttäen ja vapautumaan kaikesta pelosta. Meidän on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti. Amen.

Tässä puolestaan pienempiä rukouksia, joka on helpompi toistaa missä vain.

Luojani, joka olet kaikkialla, anna minun muistaa ja tuntea sinut joka hetki, rauhassa. Pyhä Henki, ohjaa minun mieltäni koko ajan ja anna minun nähdä vain Totuus, joka on Rakkaus. Parantaja, vapauta minut kaikesta harhasta ja anna elämääni ilo. Amen.

Terve meille, pyhille ja armoitetuille, joiden kanssa Luoja on aina ja ikuisesti. Meidän ei tarvitse pelätä, me emme ole yksin. Pyhä Henki ohjaa meitä. Siunattuja olemme me, sisarukset, jotka olemme heijastuksia toisillemme. Siunattu on Kristus meissä, Luojan ainoassa lapsessa. Olkaamme rauhassa viattomat. Amen.

Tässä vielä uusi uskontunnustus sen edellisen pelottavan sijalle:

Minä uskon Jumalaan, kaikkivoipaan Luojaan, ikuiseen vanhempaani. Uskon Jeesukseen Kristukseen, meidän oppaasemme, joka toimi Pyhän Hengeen ohjauksessa ja toimii yhä ylösnoustuaan Taivaaseen, joka meidän muistamistamme odottaa. Uskon Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhän ohjaukseen, Totuuteen, Rakkauteen ja ikuiseen elämään. Luojan, Lapsen ja Pyhän Hengen nimeen, Amen