Syntymä, muutos ja peilaaminen

Minulle suurin elämääni muuttanut asia on tähän mennessä ollut lapseni syntymä. Raskausaika käynnisti sellaisen prosessin minussa, että alta pois. Jouduin vastatusten koko oman elämäni ja etenkin lapsuuteni kanssa. Olin ollut vakuuttunut, etten koskaan tekisi lapsia, koska olin varma, etten kykenisi olemaan hyvä äiti. Jokainen kasvattaja tekee omat virheensä ja kun katsoin omaa sukuani ja lapsuuttani, olin varma, että tämän suvun huonon äitikarman olisi jo aika loppua. En uskonut olevani tarpeeksi vahva katkaistakseni sitä muuten, kuin olemalla lapseton. En myöskään halunnut lasta, koska en halunnut luopua itsekeskeisestä elämäntyylistäni. Oman elämänsä saa pilata miten haluaa, ajattelin, mutta ei muiden.

No, elämäni rakkaus palasi oman henkilökohtaisen helvettinsä läpikäyneenä elämääni ja mullisti kaiken. Olimme seurustelleet aiemmin pari hassua kuukautta ja kun hän silloin palasi entiseen elämäänsä entisen puolisonsa ja lapsensa luo, minun elämänuskoni koki kovan kolauksen. Muutin Ruotsiin töihin tuskaa karkuun ja velloin itsesäälissä. Olin aina ollut syvästi kohtalonuskoinen ja intuitiivinen ja tämä tapahtuma ei kertakaikkiaan sopinut yhteen minkään elämänkatsomukseeni kuuluvan kanssa. Kun olin Ruotsissa katkeroitunut kylliksi, muutin takaisin Suomeen, tällä kertaa Helsinkiin. Hankin hienon ekonomityön ja kuljin kalliissa baareissa. Elämäni näytti hyvältä ja oli lähes täysin tyhjää. Sain onneksi työpaikan kustantamaan minulle Valmentamon koulupaikan. Se oli Helsingin parasta antia minulle, pääsin Harry Potterin Tylypahkaan nauttimaan todella korkeaviritteisten noitien seurasta!

Kun eksäni sitten soitti minulle, että ennustukseni oli käynyt toteen ja hänen avopuolisonsa oli jälleen jättänyt hänet, kirosin koko miehen alimpaan helvettiin. En suostunut pitämään yhteyttä. Myöhemmin soitin hänelle raivotakseni elämäni pilaamisesta ja hän kuunteli kärsivällisesti. Hän ehti väliin kertoa henkisestä oppikoulusta, jonka oli löytänyt eronsa tuskassa. Minulla juoksi kylmät väreet ja kuuntelin kaiken tunnistaen. Joululomalla menin pitkän ja ankaran empimisen jälkeen tutustumaan ilmiöön ja tunsin tulleeni kotiin. Siitä alkoi puolen vuoden prosessi palaamiseen. Muutin pohjoiseen tutustuakseni itseeni taas, mutta sitä en silloin tiennyt. Seurasin vain vaistojani ja tein niin kuin sisin käski. Muutto oli heinäkuussa, lokakuussa huomasin olevani raskaana. Olimme taistelleet vihanpidon ja seurustelun välimaastossa koko tämän ajan joulukuusta lokakuuhun eksäni kanssa ja minulla oli vielä paljon selvittämättömiä tunteita häntä ja miehiä kohtaan yleensä. En siis riemuinnut raskaudesta, vaan olin epätoivoinen ja kauhuissani. Tiesin, että tämäkin oli tapahtunut syystä, joten päätin silti mennä asiasta läpi, vaikka henki menisi.

Siitä alkoi todellinen menneisyyteni käsittely. Paras apulaiseni oli pieni tytärpuoleni, ikä viisi vuotta. Huomasin vihaavani ja inhoavani häntä sydämeni pohjasta. Aika mielenkiintoista, ottaen huomioon, että olin pitänyt hänestä ja tuntenut suojelunhalua ensimmäisellä seurustelukierroksellamme. Oli aivan uskomaton ponnistus tunnustaa, että en halua häntä elämääni. Tilanne tuli kuitenkin pakottavana vastaan, kun selvisi, että mieheni oli sopinut eksänsä kanssa, että lapsi muuttaa isänsä luo syksyllä. Minäkö muka huolehtisin tuosta kamalasta olennosta uuden vauvan lisäksi? Ei tule kesää, ei ikinä, en suostu asumaan hänen kanssaan, en halua häntä sadan metrin säteellekään. Siihen asti olin ollut suhteemme ylimielinen kuningatar, joka salaa, mutta oikeutetusti rankaisi vastapuolta menneistä virheistä. Itse olin syytön, täydellinen, ihana, suorastaan liian hyvä miehelleni. Oikea valo-olento ja enkeli. Armollinen anteeksiantaja näille synnintekijöille ja hyvä kasvattaja lapsipuolelle. Luottoihminen. Olin siis täynnä paskaa! Jouduin tunnustamaan, että olin valehdellut miehelleni, valehdellut hänen eksälleen ja valehdellut tytärpuolelleni. Ei, en pitänyt tästä liikalapsesta, enkä suostunut hänen lähelleen. Tulin alas korkean hevoseni selästä, että kolina kävi. Rehellisyys todella kannattaa. Suosittelen.

Silloin en löytänyt hyväksyttäviä syitä asialle, nykyään olen paremmin selvillä niistä. Kuten arvata saattaa, asialla ei todellisuudessa ole paljon tekemistä itse lapsen kanssa. Kyse on ilmiöstä nimeltä peilaaminen.

Peilaaminen

Ne piirteet, joita emme hyväksy itsessämme, ulkoistamme kanssakulkijoihin. Entinen lapsipuoleni on erinomainen peili, erinomainen parantaja, sille joka haluaa tehdä työtä itsensä kanssa. Käytin monta monituista raskauskuukautta kihistäkseni ällötyksestä tätä olentoa kohtaan. En halua vieläkään nähdä häntä, joten tiedän, että prosessi itseni rakastamisen kanssa on kesken. Me emme reagoi tunteilla mitenkään ihmisiin, jotka eivät heijasta meille inhoamiamme tai rakastamiamme piiteitä. Jokaisessa ihmisessä on kaikki, ihan kaikki, joten aina kun tunne herää, on aika katsoa peiliin. Kun huomaamme inhoavamme jotain piirrettä, kyse on heijastuksesta. Se on piirre, jonka olemme tulkinneet ei-rakastettavaksi ja kieltäneet siksi itseltämme. Ennen kuin ihminen voi eheytyä, hänen on hyväksyttävä itsessään kaikki. Niinpä jokainen inhon tunne on lahja, sillä se vie sinua lähemmäs itsesi hyväksymistä, jos käytät sen hyödyksi ja tutkit sitä. Kerron myöhemmin, miten tämä tapahtuu helposti, nopeasti ja vaivattomasti. Tiesin silloin ja tiedän nyt, että ihminen on hyvä vanhempi ja voi rakastaa muita vain, jos rakastaa itseään. Muuten syöttää alitajuisesti lapselleen kuvan siitä, mikä on rakastettavaa ja mikä ei. Itseinho aiheuttaa inhoa muihin. En halunnut inhota lastani, joten tutkin inhoani lapsipuoltani kohtaan. Mitä rehellisempi olisin itselleni, sitä vähemmällä lapseni pääsisi. Helppoa tämä ei ole ollut, mutta olen itseeni kohtuullisen tyytyväinen. Harjoitukset jatkuvat edelleen päivittäin ja tulen toivottavasti raportoimaan niistä lisää täällä jatkossa. Yksityiskohtaiset esimerkit ovat olleet kaikessa koulutuksessani paras metodi, mihin olen törmännyt, joten jaan entisen häpeäni, nykyisen helpotukseni kanssanne mielelläni.

Esimerkin voima muuten tulee siitä, että kun on jonkun asian mennyt läpi, saa sanoilleen kontekstin ja painoarvon, jota ei teoriasta löydy. Jos siis haluat muuttaa jotain asiaa, muutu itse. Ympäristö ei voi olla muuttumatta mukanasi.

Selkeyttä elämään

Päivää vaan kaikille!

Kylläpä jännittää tämä bloggaamisen aloittaminen, ihan ilman mitään järjellistä syytä! Kävin tänään kattelemassa muiden bloggareiden blogeja rohkeutta saadakseni, hyvin toimi, kiitos kaikille muillekin ajatustensa jakajille siis!

Tämän blogin tarkoitus on tuoda selkeyttä elämään. Kirjotan kaikista sellaisista asioista, ajatuksista ja oivalluksista, jotka ovat tielleni löytäneet ja tullessaan selkeyttäneet elämääni. Esimerkin voima on vastaanpanematon, eli koska olen sitä mieltä, että esimerkki on voimakkain (oikeastaan ainoa) tapa vaikuttaa kanssakulkijoihin, pyrin antamaan esimerkkejä suoraan omasta ja läheisteni elämästä. Lainaan hävyttömästi viisaiden ystävieni ja opettajieni sanoja, silloin kun ne ovat taskulamppunani pimeässä toimineet, mutta pyrin mainitsemaan mistä olen minkäkin kultajyvän poiminut! ;)

Minusta

Ystäväni Ilona (intiaanimi jonka hän itse valitsi - minusta ihmisellä on hyvä olla intiaanimi, joka kuvastaa sitä mitä haluaa olla ja levittää ympärilleen) kertoi, että ensimmäisessä päivityksessä pitää esitellä itsensä, että ihmiset tietävät ketä lukevat ja haluavatko jatkossakin tehdä niin. Tässä siis tietoutta minusta: olen 30-vuotias pohjoisen paluumuuttaja, sukupuoleltani Nainen. Asun vuokralla vanhaa isottelevaa omakotitaloa, joka on kuin paratiisi tämän pienen kaupungin keskellä. Isottelevaa siksi, että se näyttää paljon suuremmalta, kuin oikeastaan on, paitsi tietenkin henkisesti. Asun sitä kaksin yhdeksänkuisen tyttövauvani kanssa. Äitiyslomani loppui tänään, joten palaan iloisesti liiton päivärahoille (täällä ei onneksi liiemmin ole töitä), sillä haluan hoitaa lastani itse, kunnes hän itse alkaa kaivata muuta seuraa.Tällä hetkellä olen siis ensisijaisesti Äiti.

Toissijaisesti olen Ystävä. Sekä talostani, vauvastani, että minusta johtuen meillä on alkanut vierailla väkeä. Runsaasti väkeä! Yhtäkkiä elämäni on ihanien ihmisten täytämää oivallusten riemuvoittoa! Kun he saapuvat, yleensä yksi kerrallaan, jotain kummaa alkaa tapahtua. Jokunen sana vaihdetaan ja sitten tietoa alkaa virrata. Vierailun lopuksi olen niin hyvissä voimissa, valoisa, väsynyt ja onnellinen, että on lahja saada huomata sama toisessakin. Tämä on tuonut pienen ajan sisällä uusia ihania ystäviä elämääni, niin lähelle, että katson ystävyyden elämäni toiseksi tärkeimmäksi "tehtäväksi" tai olomuodoksi. Kiitos ystävilleni. Keskityn jossain päivityksessä siihen, miten noin hienoja ystäviä saadaan, jotta muutkin voivat heitä saada elämäänsä.

Minulla on todella rikas ja vaiheikas menneisyys. Katson sitä taaksepäin kuin jotain tv-sarjaa tai muutamaa toisistaan poikkeavaa elokuvaa, joissa on ollut sama näyttelijä. Voin todellakin sanoa, että omasta mielestäni olen elänyt täysillä, hyvä kun en tukka tulessa. Olen sisäisen paloni ja levottomuuteni (voidaan kutsua myös tyytymättömyydeksi, tiedonhaluksi ja tylsistymiseksi) ajamana muuttanut elämääni radikaalisti aina milloin mihinkin suuntaan ja paukonut henkisesti päin seiniä ja rotkoja ilman turvatyynyjä ja -köysiä. Olen opiskellut ja painanut töitä. Ollut niin siivoojana kuin toimituspäällikkönä. Niin huuhaa-noitana kuin jakkupukunutturana. Kokeillut mahdollisimman montaa elämäntyyliä, ihanien aivojeni avustamana. Kihloissa olen ollut neljästi. Millään ei ollut oikeastaan mitään väliä. Chisun sanoin: kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää. Minulla on ollut henkinen koti-ikävä. Tämä elämä on opettanut minulle paljon ja nyt ymmärrän hyvin monenlaisia elämäntilaneita ja -näkemyksiä. Niinpä toivon, että voin poimia tänne jotain niistä viisauksista, joita olen matkallani saanut kokemuksen kautta ymmärtää. Tiedän, että tähän mennessä saatan kuulostaa vähän skitsofreeniselta, mutta vakuutan: olen vain ehtiväistä ja nopealiikkeistä sorttia...

Olen muuttanut lähemmäs 30 kertaa (menen laskuissa sekaisin) ja asunut hetkellisesti myös Australiassa ja Ruotsissa. Olen matkustellut suhteellisen runsaasti ja viettänyt paljon aikaa muun muassa Amsterdamissa. Työpaikkaa olen vaihtanut aina kun olen työn oppinut kunnolla ja tuntenut antaneeni sen, minkä minun kyseiselle työlle ja ihmisille piti antaakin. Olen varsinainen vaistoeläjä ja tunnehaistelija. Luen ihmisiä ja tunteita, sillä ne ovat minulle kaikkein kiehtovimmat ilmiöt tässä maailmassa. Ainakin tässä elämässä.

Faktuaalista tietoa minusta: 
Perhe: syntymäperheitä 2 kpl, niistä 6 velipuolta, joista kukaan ei ole puolikas. Nyt oma perhe, jossa minä, vauva ja ystävät. Myös syntymäperheiden jäsenet ja eksä lämpimästi menossa mukana.
Koulutus: Reikihoitaja, KTM (ekonomi, pääaine markkinointi), elämäntaidonvalmentaja
Tärkeitä arvoja: Selkeys, läsnäolo, turvallisuus, rehellisyys, hellyys, samanarvoisuus
Uskonto: Rakkaus
Visio: Kärsimyksen loppu ja itsearvostuksen aikakausi

Nooo, tässä kaikki minkä jännitykseltäni ja lapsenvahdiltani tällä kertaa voin kirjoittaa. Jatkoa seuraa toivottavasti pian! Jos tämän on joku lukenut: kiitos ajastasi ja pahoittelen, etten vielä antanut esimerkkejä tai selkeyttä. Tämä oli vasta se esittely, jotta tietäisit millaisesta myrskystä olen itseni selville vesille luotsannut! Toivottavasti toimi cliffhangerina! <3