Minulle suurin elämääni muuttanut asia on tähän mennessä ollut lapseni syntymä. Raskausaika käynnisti sellaisen prosessin minussa, että alta pois. Jouduin vastatusten koko oman elämäni ja etenkin lapsuuteni kanssa. Olin ollut vakuuttunut, etten koskaan tekisi lapsia, koska olin varma, etten kykenisi olemaan hyvä äiti. Jokainen kasvattaja tekee omat virheensä ja kun katsoin omaa sukuani ja lapsuuttani, olin varma, että tämän suvun huonon äitikarman olisi jo aika loppua. En uskonut olevani tarpeeksi vahva katkaistakseni sitä muuten, kuin olemalla lapseton. En myöskään halunnut lasta, koska en halunnut luopua itsekeskeisestä elämäntyylistäni. Oman elämänsä saa pilata miten haluaa, ajattelin, mutta ei muiden.
No, elämäni rakkaus palasi oman henkilökohtaisen helvettinsä läpikäyneenä elämääni ja mullisti kaiken. Olimme seurustelleet aiemmin pari hassua kuukautta ja kun hän silloin palasi entiseen elämäänsä entisen puolisonsa ja lapsensa luo, minun elämänuskoni koki kovan kolauksen. Muutin Ruotsiin töihin tuskaa karkuun ja velloin itsesäälissä. Olin aina ollut syvästi kohtalonuskoinen ja intuitiivinen ja tämä tapahtuma ei kertakaikkiaan sopinut yhteen minkään elämänkatsomukseeni kuuluvan kanssa. Kun olin Ruotsissa katkeroitunut kylliksi, muutin takaisin Suomeen, tällä kertaa Helsinkiin. Hankin hienon ekonomityön ja kuljin kalliissa baareissa. Elämäni näytti hyvältä ja oli lähes täysin tyhjää. Sain onneksi työpaikan kustantamaan minulle Valmentamon koulupaikan. Se oli Helsingin parasta antia minulle, pääsin Harry Potterin Tylypahkaan nauttimaan todella korkeaviritteisten noitien seurasta!
Kun eksäni sitten soitti minulle, että ennustukseni oli käynyt toteen ja hänen avopuolisonsa oli jälleen jättänyt hänet, kirosin koko miehen alimpaan helvettiin. En suostunut pitämään yhteyttä. Myöhemmin soitin hänelle raivotakseni elämäni pilaamisesta ja hän kuunteli kärsivällisesti. Hän ehti väliin kertoa henkisestä oppikoulusta, jonka oli löytänyt eronsa tuskassa. Minulla juoksi kylmät väreet ja kuuntelin kaiken tunnistaen. Joululomalla menin pitkän ja ankaran empimisen jälkeen tutustumaan ilmiöön ja tunsin tulleeni kotiin. Siitä alkoi puolen vuoden prosessi palaamiseen. Muutin pohjoiseen tutustuakseni itseeni taas, mutta sitä en silloin tiennyt. Seurasin vain vaistojani ja tein niin kuin sisin käski. Muutto oli heinäkuussa, lokakuussa huomasin olevani raskaana. Olimme taistelleet vihanpidon ja seurustelun välimaastossa koko tämän ajan joulukuusta lokakuuhun eksäni kanssa ja minulla oli vielä paljon selvittämättömiä tunteita häntä ja miehiä kohtaan yleensä. En siis riemuinnut raskaudesta, vaan olin epätoivoinen ja kauhuissani. Tiesin, että tämäkin oli tapahtunut syystä, joten päätin silti mennä asiasta läpi, vaikka henki menisi.
Siitä alkoi todellinen menneisyyteni käsittely. Paras apulaiseni oli pieni tytärpuoleni, ikä viisi vuotta. Huomasin vihaavani ja inhoavani häntä sydämeni pohjasta. Aika mielenkiintoista, ottaen huomioon, että olin pitänyt hänestä ja tuntenut suojelunhalua ensimmäisellä seurustelukierroksellamme. Oli aivan uskomaton ponnistus tunnustaa, että en halua häntä elämääni. Tilanne tuli kuitenkin pakottavana vastaan, kun selvisi, että mieheni oli sopinut eksänsä kanssa, että lapsi muuttaa isänsä luo syksyllä. Minäkö muka huolehtisin tuosta kamalasta olennosta uuden vauvan lisäksi? Ei tule kesää, ei ikinä, en suostu asumaan hänen kanssaan, en halua häntä sadan metrin säteellekään. Siihen asti olin ollut suhteemme ylimielinen kuningatar, joka salaa, mutta oikeutetusti rankaisi vastapuolta menneistä virheistä. Itse olin syytön, täydellinen, ihana, suorastaan liian hyvä miehelleni. Oikea valo-olento ja enkeli. Armollinen anteeksiantaja näille synnintekijöille ja hyvä kasvattaja lapsipuolelle. Luottoihminen. Olin siis täynnä paskaa! Jouduin tunnustamaan, että olin valehdellut miehelleni, valehdellut hänen eksälleen ja valehdellut tytärpuolelleni. Ei, en pitänyt tästä liikalapsesta, enkä suostunut hänen lähelleen. Tulin alas korkean hevoseni selästä, että kolina kävi. Rehellisyys todella kannattaa. Suosittelen.
Silloin en löytänyt hyväksyttäviä syitä asialle, nykyään olen paremmin selvillä niistä. Kuten arvata saattaa, asialla ei todellisuudessa ole paljon tekemistä itse lapsen kanssa. Kyse on ilmiöstä nimeltä peilaaminen.
Peilaaminen
Ne piirteet, joita emme hyväksy itsessämme, ulkoistamme kanssakulkijoihin. Entinen lapsipuoleni on erinomainen peili, erinomainen parantaja, sille joka haluaa tehdä työtä itsensä kanssa. Käytin monta monituista raskauskuukautta kihistäkseni ällötyksestä tätä olentoa kohtaan. En halua vieläkään nähdä häntä, joten tiedän, että prosessi itseni rakastamisen kanssa on kesken. Me emme reagoi tunteilla mitenkään ihmisiin, jotka eivät heijasta meille inhoamiamme tai rakastamiamme piiteitä. Jokaisessa ihmisessä on kaikki, ihan kaikki, joten aina kun tunne herää, on aika katsoa peiliin. Kun huomaamme inhoavamme jotain piirrettä, kyse on heijastuksesta. Se on piirre, jonka olemme tulkinneet ei-rakastettavaksi ja kieltäneet siksi itseltämme. Ennen kuin ihminen voi eheytyä, hänen on hyväksyttävä itsessään kaikki. Niinpä jokainen inhon tunne on lahja, sillä se vie sinua lähemmäs itsesi hyväksymistä, jos käytät sen hyödyksi ja tutkit sitä. Kerron myöhemmin, miten tämä tapahtuu helposti, nopeasti ja vaivattomasti. Tiesin silloin ja tiedän nyt, että ihminen on hyvä vanhempi ja voi rakastaa muita vain, jos rakastaa itseään. Muuten syöttää alitajuisesti lapselleen kuvan siitä, mikä on rakastettavaa ja mikä ei. Itseinho aiheuttaa inhoa muihin. En halunnut inhota lastani, joten tutkin inhoani lapsipuoltani kohtaan. Mitä rehellisempi olisin itselleni, sitä vähemmällä lapseni pääsisi. Helppoa tämä ei ole ollut, mutta olen itseeni kohtuullisen tyytyväinen. Harjoitukset jatkuvat edelleen päivittäin ja tulen toivottavasti raportoimaan niistä lisää täällä jatkossa. Yksityiskohtaiset esimerkit ovat olleet kaikessa koulutuksessani paras metodi, mihin olen törmännyt, joten jaan entisen häpeäni, nykyisen helpotukseni kanssanne mielelläni.
Esimerkin voima muuten tulee siitä, että kun on jonkun asian mennyt läpi, saa sanoilleen kontekstin ja painoarvon, jota ei teoriasta löydy. Jos siis haluat muuttaa jotain asiaa, muutu itse. Ympäristö ei voi olla muuttumatta mukanasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti