About the prayers

Deva Valosana

To ICEFLU 

2016

About the prayers

Consideration of the most basic prayers used in the rituals

My dear fellow daimistas of the world, thank you for reading this text. I want to talk to you about the prayers we use in the rituals and ask for your help in assisting the change necessary to spread the light even more freely and widely. 

The prayer ”Pai Nosso”, Our Father is the prayer under most examination and consideration here. This beautiful consoling prayer, even though taught to us by our beloved big brother Jesus, is causing conflict and confusion in many hearts in this world, including my own. The problem is not in the spirit of the prayer, which is pure and true, but lies in the wording, which today can be interpreted in at least two if not in many other ways. In order for us to shine a brave light upon the world and come out of the shadows for good we need to be absolutely clear and undivided in our messages to the world. We should not say words that can frighten our brothers and sisters who come looking for light, because it says in the ”oracao” we are to receive all. We should only use worlds that can be interpreted as love. Teach only love for that you are. Speak only the truth, not the illusion and be as clear and single-minded in your tongue always. To carry out this mission we need to watch the language we use. Help in this dilemma, whether to hang on to the form of things or to carry out the spirit in the best way possible. It is our mission to illuminate the world as singing angels. Let’s not let ancient form be in the way of cracking open the skies and letting the light of consciousness shine on every soul. I believe it is our job to think what we are saying and look at our own relationship to the words used in the prayers. It brings a deepening in the act of praying too.

In Our Father many sentences can be interpreted in both a scary way and a loving way. I don’t know about the rest of you, but to me in this material realm ”father” is not pure love and safety, but an angry and demanding character placing blame. The word sin is also very controversial and scary. My goal is to have prayers that can not scare, can not be interpreted by the ego, that are neutral to this day. I explain the scariness and lovingness after each sentence and then suggest everyone find their own wordings for this prayer and we consider them together.

Our Father who art in heaven - here we can immediately reply that this is discriminating and leaving out one of the sexes altogether. God in neither a Father or a Mother, who are humans, but a Creator, much more than a father and a mother combined, everything. Calling God a Father in this society automatically puts a woman in a submissive position in relation to a man and separates the godliness from women. We do not want this as we strive for equality of every being. When we say God is in heaven it sounds like a separation, where God is out there somewhere in heaven where as we are here, missing Him.

The loving way of looking at this sentence reveals that Jesus broke the myth that God was some distant divinity. God was so close to man that he could call him Father, like being in the same family, with rights of a darling child. It also calls for the divinity in ourselves, the inner Father in us all, men and women. It is the protector, the adult inside us we want to trust. When we say this masculine divinity in us is in Heaven, we remind ourselves that we in fact are safe in heaven all the time. The heaven, the Father, the Truth, they are all inside of us and we talk to ourselves, reminding and reassuring that everything is ok.

Hallowed be thy name, thy kingdom come, thy will be done, on earth as it is in Heaven - here we confess that God is holy and here on earth God’s will is not done. We see we have made a hell and we wish the God in us, the divinity to save us from the trouble we have gotten ourselves into. God’s will is love and we are the ones who has to bring it about. There is no other way to bring Heaven on earth but choosing love every time, towards everyone. No point asking God outside for anything but bravery to see through fear and answer back with love, every time. Earth does not exist on it’s own, it is a part of Heaven because it lies in the mind of God’s child. We are in Heaven when we unite in Love, thus earth is in Heaven when we see it for what it is. This part I actually like.

Give us this day our daily bread - here we say what we want and need to believe, that God takes care of us all every day. We don’t need to worry and fear, we don’t need to hoard money, possessions or food, we can share everything with each other. We can trust each other and that things go as they should when we always listen to our hearts. Sometimes No is the most loving answer, but we can drop suspicion and distrust and be open in everything. We need to stay in touch with our inner divinity daily to remember Love and not be afraid. We are safe. We need both food and prayer and here we remind ourselves of it. We get them for free, God gives them.

..and forgive us our sins as we forgive those who sin against us - here lies the scariest sentence of all. God the Creator is not angry with us and has no need whatsoever to forgive us. If this prayer is not directed to the inner Father, the divine part of God in us, it is false and works against for what is originally meant for. It fortifies the notion of sin, guilt, shame and worthlessness so widely spread in the horror of this world of illusion. Those scary feelings and the escape from them deeper in the midst of this dream keep this illusion going. God loves us, the true us, God has nothing at all to forgive us for. This is our own dream, God has no say or role in it, except the will for us to wake up. The only sin, keeping us asleep in the world is the belief of sin itself. In the other hand this sentence means that as we own up to all the evil doings in the world, as we stop gasping in judgement and horror to what the ”others” have done and are doing and instead turn inwards to find this same sin within ourselves to forgive it, we are freeing ourselves from the guilt and from the world. Therefore we ask for forgiveness from ourselves as we want to forgive ”others”. I am the only one who sins against me, so I am the one I need to forgive. The world and ”others” is our mirror. If we see, hear or witness abuse we have to look inwards to accept the human abuser role in us. To forgive others is pointless without forgiving yourself on the same subject first. The belief of sin separated the mind from God. There is no sin. The light and the darkness are perfect sides of humanity. Without the darkness there is only light and that is not human, that is divine. The darkness, however will not fade by fighting it. It fades by lighting it and that is done by forgiving and accepting. So therefore what you want to accept and forgive in others to free yourself from pain, first acknowledge, accept and forgive in yourself. Leave God out of it, God loves us just as we are and sees no errors since this is merely a dream the God’s child is looking at, fearing this creation. 

…and lead us not into temptation but deliver us from all evil. Amen. - as if God ever lead us into temptation to begin with! It is an insane notion to even say, why would God want any harm to the most beloved child ever born? Would you want your child to suffer and have to wonder in pain what to do? God sends the Holy Spirit and the angels in our minds to steer us in the right direction all the time. All we have to do is ask, because we have free will and they cannot enter without permission. There is no evil either. Everything that seemingly hurts us only opens our willingness to shed the blanket of illusion from us and seek God within, in others and in prayer/meditation/ritual/charity. These shocking things work as blessings in disguise to show us our true potential, true faith, true life missions and true friends. We belong to God. Not to business, marriages, passions and sports of the mind or body. We belong to be with God, not with mindless entertainment or horrors of the dream. With this sentence we ask inwards - please remember to seek only God. When we ask for guidance, there are no temptations. When we gain understanding, there is no evil. There is only the Truth.

This Truth is what we are here to deliver to all ears and remind it to the minds since all the hearts have known it forever. No more scaring people into or out of religions. No more confusion in the messages. Let’s clear all this out and tell the Truth, say it as it is and no more riddles. Jesus, God bless that man, was an eloquent poet. People are simple, they don’t need riddles, they need pure love so let’s calm them, soothe them, give them hope and compassion and stop this madness. Please. It is time for the Mother to step in and hold the Child in us. 

Here are some examples of prayers we could use instead of the traditional ones in the rituals. As you read, feel the atmosphere change. We could work from out of this light. You could write your own prayers too and by changing the tune in your heart, changing it for all of us. We ask to know we are loved and innocent. We don’t need to deserve anything, we are children of God, we are entitled to the universe by inheritance. You see?

1. Our Creator who are in me and everywhere, blessed be your presence. 

Let us remember you at all times and see you in everything we look at.

Look after us every day and let our hearts trust you completely. 

Help us forgive ourselves for all that is unloving and separating our minds from unity.

Let us hear your guidance through Holy Spirit whenever we ask for it.

Let there be Love, peace and unity in my mind and thus in the world. Amen.

With Hail Mary there are similar problems than with Our Father. Mary was not special and all humankind is of the same value she was. Every child carries within the power of Jesus.  There is no death, only transformation, so why even bring it up? We did not come here to die, it is not our purpose, we came here to see the Truth, feel the Love, end the illusion. We all know this, but why leave room for interpretations? On these prayers I end my consideration and humbly ask you to consider also what the prayers you say over and over are really saying to you. Is it a message or pure love? Because that is the message God wants you to hear. 

2. Oh human, you holy and graced, God is with you. 

Blessed are you and your siblings and blessed is the Christ, the light in your souls.

Go in peace for you are innocent. Amen.

3. Hail to us, the holy and graced, who with God is now and forever. 

We don’t need to be afraid. We are not alone. The Holy spirit guides us when we ask.

Blessed are we, the siblings who are mirrors to each other.

Blessed is the Christ in us, in God’s only child. 

Let us be innocent in peace. Amen

4. I miss you constantly, my God. 

I wish I could close my eyes from this illusion and see only your pure Truth.

I wish all I saw, felt, experienced and recognized was pure Love.

I wish all fear, illusion and despair would leave my mind and my thought was clear.

I wish I trusted you, my God and could thus have mercy on myself. 

With Love, Deva

Uusi yhteiskunta ja onnellisuus - yhteiskuntasopimus ja maahanmuutto

"Tietenkin sinua kiinnostaa se mitä sinä haluat. Se kiinnostaa sinua aina. Mutta ketään muuta se ei kiinnosta. Me muut olemme aivan sinun kaltaisiasi; meitäkin kiinnostaa vain se mitä me haluamme. Siispä ainoa keino maan päällä vaikuttaa toisiin ihmisiin on puhua siitä mitä he haluavat ja osoittaa heille kuinka he sen voivat saavuttaa." - Dale Garnegie

Kun puhutaan siitä, mitä ihmiset todellisuudessa haluavat, tullaan yleensä kahteen asiaan: ihmiset haluavat välttää tuskaa ja tavoitella mielihyvää - ja sitten yhteen ainoaan totuuteen: ihmiset haluavat olla onnellisia. Mielihyvä/tuskan välttäminen ja onnellisuus eivät kuitenkaan ole sama asia. Buddha oli ymmärryksen ytimessä - kun halu loppuu, loppuu tuskakin ja sitten voi olla rauhassa ja onnellinen. Mielihyvä ja tuska ovat molemmat mielen liikkeitä, tunteita, jotka johtuvat tietyllä totutulla tavalla tulkituista tilanteista. Ne ovat molemmat osa elämää, laineita meren pinnalla, elokuvan juonenkäänteitä, mutta onni on jotain syvempää ja kestävämpää. Onni on syvä sisäinen varmuus omasta merkityksellisyydestä, tärkeydestä, rakastetuksi tulemisesta ja ikuisuudesta. Se on luottamusta elämään ja korkeampaan voimaan, varmuus siitä, että tämä kaikki selviää, kaikella on tarkoituksensa ja meitä kannetaan, olipa tämänhetkinen elämäntarinamme tila mikä tahansa. Me olemme niin paljon enemmän kuin tämä tarina.

Mitenkö tämä liittyy yhteiskuntasopimukseen ja maahanmuuttoon? No siten, että me kaikki haluamme olla onnellisia ja yhteiskunta pitäisi rakentaa sen asian ympärille, ei talouskasvun toiveen. Ei kai loputtomaan kasvuun kukaan enää tosissaan usko, realiteetit ovat tulleet vastaan. Olen itse kauppatieteiden maisteri (markkinointi, psykologia, johtaminen, viestintä, juridiikka), elämäntaidon valmentaja, kohta valmis luonnontuotealan ammattitutkinto taskussa, joten olen nyt katsellut ja pohtinut tätä työelämän rakennetta hyvin monelta kantilta. Tarkastelujeni perusteella olen tullut seuraavaan poliittisen muutoksen tarpeellisuuteen: me tarvitsemme vapaaehtoistyön arvostusta, kansalaispalvelusta ja kansalaispalkkaa. Yksinkertaisesti sanottuna, meille kaikille ei riitä enää merkityksellistä palkkatyötä. Merkityksellisellä tarkoitan työtä, jonka tekemisellä on todella positiivinen vaikutus jonkun ihmisen elämään myös muuten kuin yksilön palkkatulona ja osakkeenomistajan voittona. Olen tästä hyvä esimerkki. Olen pidetty, koulutettu ja lahjakas ihminen, jolle ei Pohjois-Suomesta kertakaikkiaan löydy sopivaa palkkatyötä. Aikani pidin itseäni laiskana, huonona ja epäonnistuneena yksilönä, kunnes huomasin, että tämä koko järjestelmä ei ole minun arvojeni mukainen ja minun täytyy alkaa elää todellisten arvojeni mukaisesti, jos haluan olla onnellinen. Niinpä minun tulee tehdä parhaani järjestelmän muuttamiseksi meidän kaikkien parhaaksi.

Ihminen ei ole onnellinen, jos ei tunne itseään jollain tapaa merkitykselliseksi, halutuksi, tarpeelliseksi ja arvostetuksi. Koska meillä ei ole tarjolla palkkatöitä ja yrittäminen on tehty kertakaikkiaan niin vaikeaksi ja lähes aina melkeinpä kannattamattomaksi, on oltava toinen vaihtoehto. Ei voi olla niin, että työttömät nyt vain ovat turhia ja halveksittuja loisia, jos työttömyys ei ole edes heidän vikansa. Minä kerron teille nyt ihan omasta kokemuksestani, että se ei ole heidän vikansa. Meillä on täällä yksinäisyyttä, stressaantuneita ja ylityöllistettyjä palkkatyöläisiä, yksinhuoltajia, sairaita ja vanhoja ihmisiä vailla apua, roskaisia rantoja ja lapsia ja eläimiä, kenelle kukaan ei ole läsnä. Meillä on siis töitä vaikka kokonaiselle ihmisenkeliarmeijalle. Meillä ei ole kannustusta vapaaehtoistyöhön, eikä sen arvostusta. Jos puhutaan siitä, että kotiäitien työ on yhtä arvokasta, kuin palkkatyöläisen (niin kuin se onkin, usein sata kertaa tärkeämpää), miksei vapaaehtoistyö, jonka on määrä parantaa koko yhteiskunnan elämänlaatua, olisi yhtä arvokasta kuin veroja tuottava palkkatyö?

Haluaisin tehdä gallupin, jossa jokaiselta suomalaiselta, niin yksityiseltä kuin yrittäjältä, kysyttäisi, mitä työtön voisi tehdä hänen hyväkseen. Sitten haluaisin, että jokainen työtön voisi valita, miten auttaisi kanssaihmisiään vaikka vain kaksi tai kolme tuntia päivässä, kun nyt olisi rekisterissä selvillä, miten muita voisi auttaa. Paljon parempi se niin on kuin tuntea olevansa ns. ylimääräinen tai turha ja elävänsä toisten siivellä. Näin työttömyyskorvaus olisi uudelta nimeltään kansalaispalkkaa, vapaaehtoistyö "kansalaispalvelusta", työttömät äkkiä äärimmäisen arvokkaita yhteiskunnan jäseniä ja aiheeseen liittyvä häpeä historiaa. Näin murennettaisiin materiaan liittyvät henkiset luokkaerot luonnollista kautta. Ne, jotka haluavat omistaa materiaa voisivat tehdä niin edelleen ja maksaa veroja, joilla kustannetaan terveydenhuolto, opetus, infrastruktuuri, kirjastot jne. oikeasti tarpeellinen. Me muut, jotka emme halua omistaa, voisimme elää vähemmällä, mutta vapaammin ja palvella ihmiskuntaa, myös näitä palkansaajia. Väitän, että aika moni vaihtaisi työnsä vapaaehtoistyöhön ja pienempiin tuloihin, jos aiheeseen ei Suomessa liittyisi niin paljon häpeää ja huonommuuden tunnetta. Näin vapautuisi palkkatyömaailmasta paikkoja niille nykyisille työttömille, jotka sinne tosissaan kaipaavat ja haluavat kokea sen puolen elämästä. 

Työttömyys on rankkaa, siinä ei tahdo pää pysyä kasassa. Itsensä hoitaminen kuntoon on arvokasta työtä koko yhteiskunnan kannalta, samoin tietotaito siitä, miten tulla toimeen vähällä. Ihmiskunta on yksi suuri olento, jonka soluja me olemme. Mitä terveempiä ja kehittyneempiä yksittäiset solut ovat, sitä paremmin voi myös kokonaisuus. Itsensä parissa tehtyä työtä ei siis pidä myöskään väheksyä. Jos ei työtön siis heti ole valmis auttamaan muita, hän voi tehdä vapaaehtoistyötä itsensä parissa ja kun kokee, että hänellä on annettavaa, auttaa naapureitaan, ystäviään, sukulaisiaan, vanhuksia, lapsia, roskaisia rantoja ja liian vähällä hoidolla olevia eläimiä ja kasveja. Silmiin katsominen ja muutama vaihdettu sana voi pelastaa jonkun viikon. Asunnon siivous ja pari koneellista pyykkiä voi saada väsyneen äidin itkemään onnesta, kun joku välittää. Mehän voimme toki aloittaa tämän projektin jokainen omassa elämässämme ja nimetä päässämme asiat uudelleen. Niin minä olen tehnyt. Autan aina kun voin, sitä, joka jotenkin saa pyyntönsä läpi minulle asti. Olen mielestäni Suomen valtiolla töissä, saan hyvää palkkaa, kun ei minulta kerta mitään oleellista puutu, ruoka on aina riittänyt ja katto ollut pään päällä. Minulla on siis varaa auttaa muita ajallani, silloin kun en opiskele tai tee työtä oman edistykseni parissa, tullakseni onnelliseksi. Jos autan muita, autan itseäni, koska me olemme yksi kokonaisuus. Sekin on siis työtä itseni hyväksi. Vaikka jokaisen ihmisen, työttömän, oma asennemuutos onkin tärkeää, ehkä tärkeintä, lienee tarpeellista myös perustaa joku kampanja tai puolue tämän asian ympärille, jotta yhteiskunta heräisi huomaamaan, mitä se oikeasti kaipaa ollakseen onnellinen. Sitä, että välittäisimme itsestämme ja toisistamme, tekisimme kiitollisina oman osamme palvellaksemme itseämme ja kokonaisuutta ja arvostaisimme erilaisia palvelun muotoja yhtä paljon. Tämä järjestelmä ei enää toimi, tarvitsemme toisen, vapaaehtoisuuteen, välittämiseen ja järjen käyttöön perustuvan, nykyisen rinnalle.

Mitä tulee maahanmuuttoon, samat onnellisuutta koskevat perusasiat pätevät näihin tänne meitä myöhemmin tulleisiin. Hekin haluavat olla hyödyksi ja onnellisia itseään ja muita palvellessaan. Heille olemme erään toisen ajattelevan yksilön kanssa suunnitelleet kotoutuskoulutuksen ja keinot selvitä täällä yhteiskunnassa "omavaraisesti" sen jälkeen. Koulutukseen kuuluisi kesäkuukausina kaikkien hyötykasvien, marjojen ja sienten opettelu, poiminta ja kauppakäsittely (bussit lähtisivät keskuksista aamuviiden maissa etukäteen kartoitetuille poiminta-alueille osaavien keruutuoteneuvojien toimesta ja tuotteet vietäisiin samaisilla busseilla käsittelyyn ja sieltä vientikuntoisina Suomen taloutta kohottamaan) ja talvikuukausina luonnontuotteiden jatkokäsittely, metallin ja puun työstö, lumen pukkaus ja halkojen hakkuu, käytöstavat, elämäntyyli ja kieli täällä, sekä pienviljely. Kyllä, saman koulutuksen saisivat halutessaan myös kaikki suomalaiset, luonnosta vieraantuneet, yhteiskunnasta syrjäytyneet ja muuten onnettomat. Koulutus maksettaisiin luonnollisesti koulutuksessa olevien keräämillä luonnontuotteilla. Koulutuksen jälkeen he voisivat edelleen tienata elantonsa luonnosta. Luontoyhteys sitä paitsi parantaa niin mielen kuin kehon, masentuneille tiedoksi. Sitä kummasti muistaa oman olemassaolonsa oikeuden ja nauttii siitä, tuolla metsissä samoillessaan, osana luontoa. Muuta ei tarvita. 

Tätä kirjoitusta saa jakaa, sillä en itse tiedä mihin ja keneen pitää ottaa yhteyttä, että tällaiset asiat saa todella liikkeelle tässä yhteiskunnassa. Jos joku tietää, jakakaa tämä heille, ketkä osaavat vaikuttaa!



Riskeeraa! Riskeeraa kaikki! 
Älä enää välitä muiden mielipiteistä, 
noista äänistä. Tee se mikä maan päällä 
on sinulle vaikeinta. Toimi omillasi. 

-Katherine Mansfield


Uusia mielipiteitä aina epäillään 
ja tavallisesti myös vastustetaan, 
ja syyksi riittää vain se, että ne 
eivät ole vielä yleisiä mielipiteitä. 

-John Locke

Lisätulkintaa Isä meidän -rukouksesta

Koska Jeesus meille tämän rukouksen antoi ja niin moni tuntuu sitä edelleen rakastavan sydämensä pohjasta, se ei voi olla täysin turha. Vanhentunut se sen sijaan on. Jos kehitys kehittyy ja ihmiskunta oppii mitään, voisi olettaa, että yli 2000 vuotta tämän rukouksen parissa riittäisi ja saamme siirtyä eteenpäin. Olisimmeko jo oppineet sen sanoman? Onko se onnistunut tehtävässään, parantanut ja valaissut meidät? Onko maapallo siirtynyt Jeesuksen oppien aikaan? Jos se ei sitä yli 2000 vuodessa tehnyt, mahtaako se aivan lähiaikoina tehdäkään? Olisiko rukous ollut tarkoitettu Jeesuksen aikalaisille ja kieli on sillä tasolla, kuten enoni sanoi? Olisiko tämä rukous tehnyt jo tehtävänsä ja saisimme siirtyä ns. Seuraavalle tasolle? Olisiko se ollut valmistelua ja täyttänyt jo työnsä? Tuskin Jeesus pahastuisi, jos rukoilisimme jotain muuta, joka tuo meille vielä paremmin mielenrauhan, varmuuden, lähimmäisenrakkauden ja turvallisen elämänilon. Vuorisaarnassa on paljon muutakin, vielä kehittyneempää asiaa. Rakennetaan sieltä uusi Jeesuksen oppien rukous, lakataan elämästä puoliksi pelossa ja puoliksi valossa ja ruvetaan toden teolla opetuslapsiksi. Kuka on mukana?

Edellisen kirjoitukseni jälkeen tutkin muiden sanoja samaisesta rukouksesta, katekismusta, raamattua, pappisenoni teologista tuntemusta ja omaatuntoani ja tein lisätulkinnan tästä tutuimmasta rukouksestamme. On toki parempi, että ihmiset puhuttelevat Jumalaa järkevällä kaavalla, kuin pelkojensa persauksista, toivoen kuin Joulupukilta tai anellen onnettomuutta vihamiehilleen. Rukouksen tulee kuitenkin olla valoisa ja toivoa antava ja jos Isä meidän kirjoituksensa aikaan sitä olikin, nykyään pystyttäisi jo selkeämpään, ajanmukaiseen ilmaisuun. Tulkitsen nyt kuitenkin parhain päin, Jeesuksen kunniaksi.

"Isä meidän.." - voidaan tulkita tuttavallisuudeksi Jumalaa kohtaan, henkilökohtaiseksi suhteeksi Häneen.

"..joka olet taivaissa.." - kyllä, jos taivas on meissä oleva tila, jossa muistamme Jumalan todellisuuden ja jossa emme havaitse maailman väliaikaista harhaa.

"..pyhitetty olkoon sinun nimesi.." - jos sen pyhittää itselleen niin, että sen avulla muistaa Totuuden turvasataman

"..tulkoon sinun valtakuntasi.." - jotta itse muistaa harhan vielä joku päivä häipyvän ja Totuuden paljastuvan

"..tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.." - jos tämän tulkitsee niin, että on itse valmis luopumaan peloistaan ja antamaan taivastilan loistaa omasta sisimmästään ulospäin kaikille, sillä meissä uskovissa, tietävissä, Jumala pääsee läpi tekemään itseään selväksi kaikille, kuinka muuten?

"..anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.." - sillä me emme muuta tarvitse kuin perustarpeet ja luotamme siihen, että jokaisena päivänä ne meille jotenkin tulevat, joten voimme elää hetkessä

"..ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.." - koska ainoa synti on kärsiä itse, tuomita itse itsensä ja muut ja koska Jumala ei varmasti halua meidän kärsivän, voi asiasta muistuttaa itseään pyytämällä sitä näennäisesti Jumalalta anteeksi. Me itse itsemme silti armahdamme, Jumala ei ole missään vaiheessa ollut meitä rankaisemassa. Itse päätämme, milloin vastaanotamme armon ja lakkaamme kärsimästä. Kun armahdamme itsemme ja muut, Totuus ja taivas valkenee meille. Ainoa synti on kärsiä itse, uskoa syntiin ja pahuuteen. Me olemme viattomat. Me olemme yksi. Minä olen viaton. Jos teemme järkevästi ja oikein, me emme missään vaiheessa edes tuomitse, niin että meidän tulisi sitten antaa anteeksi. Me vain tarkkailemme. Pysymme sydämissämme, pyydämme Pyhän Hengen ohjausta ja Jumalan rakkautta ja tarkkailemme. Luotamme siihen, että jos pysymme ilman tuomiota ja lähetämme vain rakkautta, teemme mitä pystymme kussakin hetkessä rakkauden hyväksi ja luotamme näin siihen, että kaikki järjestyy, menee oikein ja on jumalallisen suojeluksen alla. Sitä on luottaa Jumalaan ja olla synnitön.

Me emme ymmärrä, miksi mikäkin tapahtuu, suuressa mittakaavassa. Emme saa sitä, minkä toivomme, vaan sen, mikä on oikein ja hyväksi Jumalan valtakuntaan heräämisemme kannalta. Jos toivomme rakkautta, mutta kohdistamme toiveemme ihmiseen ja veriside-perheeseen, tulee siitä meidän epäjumalankuvamme ja turvasatamamme. Silloin voi olla armeliaampaa ottaa se pois, tai jättää kokonaan antamatta, että löytäisimme Jumalan ehdottoman rakkauden sisältämme ja pitäisimme perheenämme koko ihmiskuntaa, jolloin turvasatama on huomattavasti parempi, rakkaus laajempi. Miten me itse olisimme tällaiseen päätökseen pystyneet? En minä ainakaan. Niinpä Kiitos Jumala. Kun rukoilemme sitä, mikä tuo meille sielunrauhan, päädymme aina lopulta ehdottomaan rakkauteen. Kaikki muu on rajoitettua, omistavaa, stressaavaa. Kaikki muu aiheuttaa kärsimystä, tavalla tai toisella. Siinä mielessä kaikki muu on syntiä ja vain Jumalainen rakkaus on Totta. Muuhun uskominen ei kuitenkaan vahingoita tai loukkaa Jumalaa mitenkään, ainoastaan meitä itseämme, sillä mikään muu kuin täydellinen rakkaus ei lopulta voi tyydyttää meitä.

Voimme ilmentää tuota täydellistä rakkautta itse tarjoamalla maailmalle sen, että emme tuomitse, vaan tarkkailemme ja lähetämme Pyhän Hengen kautta Jumalan rakkauttta, jos emme itse rakkauteen pysty. Se riittää. Kuten sanoin, Jumala ei halua meidän kärsivän. Saamme siis myös maallista onnea, maallista rakkautta, rikkautta, iloa, jne. Kunhan emme turvaa siihen, palvo sitä, kärsi sen vuoksi.

Synti liittyy myös syyllisyyden tunteeseen. Se on se nakertava velka, jonka kuvittelemme olevamme velkaa ja joka pitää meidät tässä oudossa unessa, pakenemassa armoa. Meitä pelottaa ja tunnemme olomme syyllisiksi ja turvattomiksi maailmassa, jossa kuvittelemme olevamme erillämme Jumalasta. Tämä syyllisyys purkautuu syntiin, omaamme ja muiden. Jos tällä rukouksen lauseella siis jotain sanotaan, on se se, että pahoittelemme uskovamme syntiin ja syyllisyyteen. Jos kaikki on jo anteeksi annettu ja se on selvästi sanottu, miksi enää tuntea syyllisyyttä, tai uskoa syntiin? Sinä saat antaa itsellesi anteeksi sen, että olet ihminen. Sinussa on "hyvä ja paha" ja jos pakenet pahuutta, jos piiloudut siltä minkä tahansa sijaistoiminnon taakse ja pelkäät sitä, et opi tuntemaan sitä ja se voittaa. Jos katsot sitä, se on sinussa edelleen, mutta se ei hallitse sinua, ei saa sinua pelkäämään. Se on se, mikä tekee sinusta täydellisen ihmisen. Ilman tuota pahaa puolta sinä olisit vain täysin jumalallinen olento, Jumalan lapsi. Nyt olet Jumalan lapsi kokemassa ihmisyyttä ja se tarkoittaa nimenomaan kaksinaisuutta. Ilman pahuutta sinä et olisi ihminen. Älä tuomitse sitä, vaan opettele hyväksymään se, katsomaan sitä huumorilla ja hallitsemaan sitä rakkaudella, jotta saisit rauhan.

Ei Jeesus meitä ristinkuolemallaan pelastanut, vaan sanoillaan. Hän antoi ohjeet vuorisaarnassa, kuinka voimme lakata tuntemasta syyllisyyttä. Ohejita on pidetty liian vaativina, mutta eivät ne ole. Ne ovat helppoja. Ainoa vastaus on rakkaus. Jos et sitä toteuta, saat pyydellä syntejäsi anteeksi (et elä keskuksestasi, Kai-enon mukaan), mutta itseltäsi, etkä Jumalalta, sillä itse itseltäsi sinä rakkauden pelastuksen taas kielsit. Kun rakastamme, eli kieltäydymme tuomitsemasta, emme tunne syyllisyyttä. Jos kiellämme rakkautemme, tunnemme syyllisyyttä ja vihaa ja alamme syytellä muita. Rakastaminen on siis puhtaasti itsekästä ja järkevää. Sillä tulee hyvä meininki. Sanaleikin kautta Jeesus kyllä pelasti meidät ristinkuolemalla, hän nimittäin kuoletti ristimme - meidän syntiuskomme - jos ymmärrämme hänen ohjeitaan seurata. Kaikki on hyvin, etkö näe? Juuri nyt ei sinulta mitään puutu. Jos haluat työskennellä ikiaikaisen syyllisyyden valaisemiseksi, lue toki tämä osa rukouksesta, mutta osoita se itsellesi ja tiedä, mitä sillä tarkoitat. Tiedä, että tarkoitat syntiuskoa, maailmauskoa, omaa pientä pelokkuuttasi ja syyllisyyttäsi, millä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Se on pelkkä harhainen, pelokas ajatus koko synti, sillä mikään ei koskaan erottanut sinua Jumalasta. Lisäksi, kukaan ei ole sinua vastaan rikkonut, koska kaikki kuuluu suunnitelmaan sinun herättämiseksesi niin, että saisit tuntea mahdollisimman paljon armoa ja rauhaa oman ehdottoman anteeksiantamuksesi ja Jumalan ehdottoman rakkauden kautta.

"..äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.." - jos kiusaus ymmärretään harhaksi, joka saa meidät hylkäämään ehdottoman rakkauden ja rauhan toisarvoisina asioina, niin kyllä, voimme pyytää, että saisimme niiltä välttyä. Pahasta pääsemisen toive voidaan tulkita järkevästi ainoastaan niin, että pyydämme päästä uskostamme pahuuden todelliseen olemassaoloon. Jos Jumala ei luonut pahuutta, sitä ei todellisuudessa ole olemassa. Jos hän taas loi sen, onko se pahaa? Miksi hän olisi luonut jotain omia lapsiaan satuttamaan? Hyvä ja paha ovat pelkkiä ajatuksia meissä kaikissa. Me olemme siis kaikki pahoja. Pyydämmekö siis päästä itsestämme eroon, vaiko pahasta puolestamme? Kuten sanoin, juuri tuo pahuus tekee meistä lajityypillisiä ihmisiä. Ilman sitä olisimme vain jumalaisia, enkeleitä, tiedossa koko ajan. Silti, ei ole absoluuttista pahuutta, ei edes ihmiskunnassa. Natsisotilaat aidosti uskoivat juutalaisten olevan pahoja ja tekevänsä maailmalle palveluksen. Monelle kipu ja nautinto menevät sekaisin, lopulta ne ovatkin samaa, harhautusta ohi Totuuden. Rahan vallassa olevat uskovat köyhien olevan jotenkin huonoja, pahoja ja ansaitsevan olonsa. Köyhät uskovat rikkauden olevan pahoja ja ahneita. Tukia leikkaavat poliitikot luulevat ajattelevansa kauaskantoisesti ja kirkon sijoituksia suojelevat tyypit varmistavansa, että Jumalan sanaa päästään kuulemaan jatkossakin.

Syyllisyys ja oman pahuuden projisointi ulospäin saavat meidät tarttumaan aseisiin ja "taistelemaan pahaa vastaan", ottamaan sen vakavasti ja tunnistamaan sen. Jossakin muussa. Vaan kun peili näyttää aina sen, millaiseksi koet itsesi ja maailma on sinun peilisi. Kun uskot pahuuteen, se kertoo, että tunnet syyllisyyttä omasta pahuudestasi ja haluat kohdistaa sen itsesi ulkopuolelle, koska muuten syyllisyys on liian suuri kantaa ja turhautuminen liian suuri kestää. Haluat taistella sen voittaaksesi. Älä taistele. Jätä se huomiotta. Keskity rakkauteen. Vanhan intiaanisananlaskun mukaan se puoli meistä voittaa, ketä ruokitaan. Älä taistele pahaa vastaan, se on osa sinua ja oppii kaikki tekniikkasi heti. Näännytä se olemattomiin. Pyydä Pyhää Henkeä avuksi ja kuuntele pahan pelottelutarinat Pyhä Henki kaverinasi. Sen jälkeen käänny pois ja kuuntele vain järjen ja rakkauden sanoja, jotka toinen puolesi tarjoaa. Tee rakkauden tekoja. Ota kaikki mukaasi tekemään rakkauden tekoja, näytä miten ja missä niitä voi tehdä, kenelle ja millä keinoin? Rukoile hyvää, ei että paha kukistuisi. Äiti Teresa ei suostunut marssimaan sotaa vastaan, mutta kylläkin rauhan puolesta. Sotaa ei voiteta sotimalla, vaan aseet tarpeettomina laskemalla. Älä suostu uskomaan pahuuteen ja pelkäämään sitä. Se on kuviteltu vastustaja elämän videopelissä, ajatus. Se, joka pysyy piilossa ja pelottelee sieltä, sillä tuntematon vastustaja aiheuttaa eniten levottomuutta. Ota rauhallisesti ja kasvata "hyvän" puolta, rakkauden ja anteeksiannon puolta. Se on ainoa tapa saavuttaa rauha. Tuntea ja hyväksyä oma kokonaisuutensa, "pahuuksine" kaikkineen ja keskittyminen siihen, mitä haluaa lisätä, eli rakkauteen. Ei pahasta tarvitse muistuttaa. Sen saa antaa nääntyä. Elämä jatkuu.

"sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti, Amen." - voidaan tulkita niin, ettei mitään hätää sitten loppujen lopuksi ollutkaan, joten voimme antautua elämään tietäen, että Jumala huolehtii meistä joka tapauksessa, kävi miten kävi. Näin tapahtukoon.

Loppusanat: Jeesuksen sanat olivat vallankumoukselliset aikanaan. Nyt on aika uuden vallankumouksen. Vaikka Jeesus itse antoi meille nämä sanat yli 2000 vuotta sitten, hän ei varmaankaan tarkoittanut, että siihen pitää jumiutua ainoana oikeana vaihtoehtona. Olemme jo kyllin kehittyneitä kutsumaan Jumalaa läheiseksi vanhemmaksemme ilman ongelmaa, jospa vaihtaisimme patriarkaattia tukevan nimen nyt pois, ettei jää mitään epäselvää. Isät ja äidit ovat ihmisiä. Luoja on meidän todellinen vanhempamme.

Monet kuvaavat liittyvänsä Isä meidän -rukouksella ikiaikaiseen rukousten ketjuun, sukupolvia kestäneeseen yhtenäiseen mantraan. Miksi? Jos tuo sukupolvien yli kestänyt mantra on surun ja syyllisyyden täyttämä, eikö sille voisi lähettää rakkautta ja valoa, rukoilla anteeksiantoa ja armoa ja vaihtaa jo levyä? Emmekö me halua elää maanpäällisessä taivaassa? Millä muulla tavalla se toteutetaan, paitsi tuomalla meistä esiin kaikki kaunis ja parantamalla pelko? Kyllä nyt on jo Rukous 2.0:n aika, Jeesuksen luulisi antavan meille siunauksen, että saamme siirtyä uusien, valoisampien rukousten aikakauteen.

Vaikka aloittaisimmekin rituaalin lausumalla nuo vanhat sanat, jos syyllisyyttä on vielä jäljellä, emmekö voisi lopettaa niitä lausumalla jotain luottavaisempaaa itseämme, ihmiskuntaa, Pyhä Henekeä ja Jumalaa kohtaan? Jos ihmiset eivät näillä Jeesuksen sanoilla onnistuneet ilmentämään Jumalan valtakuntaa itsessään maan päällä 2000 vuodessa, olisikohan aika vaihtaa sanoitusta? Sanokaamme sanoja, jotka neutraloivat pelon, saavat meidät armahtamaan itsemme ja muut ja tuovat Jumalan lohdullisen turvallisuuden yllemme, näyttipä maailma siinä hetkessä ulkoisesti mille tahansa. Mitä enemmän kaaosta, sitä enemmän rukousta tarvitaan keskukseen palaamiseen tai siellä pysymiseen. Tehkäämme rukouksia, jotka ovat meille itsellemme ohjenuoriaa, avuksi ajatteluun, avuksi muistamiseeen, avuksi rakkauteen ja pelottomana pysymiseen. Tehkäämme rohkean rakkauden ja aitouden matroja ja vetäkäämme yllemme vaaleanpunaiset lasit, jotta laskisimme aseeemme peilikuvaamme vastaan. Amen.

Paimenet, ajattelijat, määräävät maailman suuunnan. Haluatko pelätä vai rakastaa?

Isä meidän -rukous johtaa ihmiset harhaan ja pois kirkoista

Tämä on selvitys siitä, miten tietty rukous ja uskonto ylipäänsä toimii ihmisen jumalyhteyttä vastaan, eikä sitä auttaen, kuten oletettavasti alunperin on ollut tarkoitus. Tarkastelun alla on Isä meidän -rukous, joka on ollut päärukouksena molemmissa uskonnoissa, jonka jäsen olen ollut. Molemmissa se johtaa ihmisiä yhtä lailla harhaan ja molemmista se on ajanut minut pois. Olen markkinointiekonomi ja syvästi yhteydessä Jumalaan. Olen siis päättänyt ruveta Jumalan markkinointinaiseksi ja asiantuntijaksi ja antaa panokseni sille tärkeimmälle asialle, mikä ihmiskuntaa voisi auttaa - jokaisen oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan. Kirjoitan auki tämän rukouksen ja myös sen, minkä se meistä ihmisinä kertoo, kun me sitä itsellemme toistelemme ja siten jatkamme kauhukuvaamme rankaisevasta miespuolisesta jumalasta, jossain tavoittamattomissa, syntejämme arvioimassa.

Isä meidän -rukous kuuluu suomeksi seuraavasti:

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iänkaikkisesti, Amen.

Lause lauseelta rukous voidaan purkaa näin:

"Isä meidän, joka olet taivaassa..." - tässä tunnustetaan, että tunnetaan ero Jumalasta, sillä koetaan, että Jumala on jossain tuolla kaukana, ei täällä meidän kanssamme. Jumala mielletään etäiseksi isähahmoksi, mieheksi. Tämä voidaan tulkita näin: "Kaipaan turvallista vanhempaa, jonka läsnäoloa en tunne täällä maan päällä."

"..pyhitetty olkoon sinun nimesi.." - tässä kunnioitetaan Jumalaa, halutaan, että hänen nimensä olisi lausujalle pyhä ja että lausuja tuntisi ja muistaisi pyhyyden sen sanoessaan. Tämä voidaan tulkita pyynnöksi: "Anna minun muistaa ja tietää varmuudella sinun olemassaolosi."

"..tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa." - tässä todetaan, että nykyään maan päällä ei vallitse Jumalan luoma valtakunta, vaan ihmisen itse kehittelemä helvetti ja pyydetään, että Jumalan tahto olisi ihmisenkin tahto. Elämä maan päällä ja taivastila erotetaan toisistaan. Tämä voidaan tulkita vetoomukseksi: "Sinun tahtosi olkoon minunkin tahtoni, sillä itsekseni olen onnistunut vain luomaan pelottavan maailman ja tiedän, että sinä olisit tehnyt maailman, jossa ei tarvitse pelätä ja kaikki on hyvin. Toivon että otat maailman haltuusi ja parannat sen tai minun käsitykseni siitä. Taivun sinun tahtoosi, tunnustan sinun suuruutesi minun ylitseni, niin että voin luottaa minua suuremman varjelukseen. En nöyristele, vaan ymmärrän, että sinun tahtosi on aidosti ja oikeasti minunkin tahtoni, koska sinä olet kaikkivoipa ja minä olen sinun kaltaisesi."

"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.." - tässä pyydetään korkeammalta voimalta ravintoa niin hengelle kuin ruumiille ja annetaan samalla ymmärtää, että nämä asiat olisivat Jumalan suosiosta kiinni. Tämä voidaan tulkita epäluottamukseksi: "en luota pysyvyyteesi ja että muistat minut ilman uhria, vähintään rukousta, joten pyydän ravintoa nöyränä joka päivä uudestaan pysäkseni mielisuosiossasi."

"..ja anna meille meidän syntimme anteeksi.." - tässä tunnustetaan uskomme synnin olemassaoloon ja siihen, että olemme syntisiä, syyllisiä, huonoja ja riittämättömiä ja että meille tulee toistuvasti antaa anteeksi. Tämä voidaan tulkita tunnustukseksi: "Jumalani, uskon olevani kurja, syntinen ihminen, syyllinen maailman pahuuteen ja rukoilen, että annat anteeksi sen, että olen huono ja vääränlainen. Uskon, että sinä näet minut syyllisenä ja rankaiset minua, ainakin jos en pyydä anteeksi vähintään tekojani ja ajatuksiani."

"..niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" - tässä todetaan, että olemme toisistamme erillisiä olentoja, joista yksi voi rikkoa toista vastaan ja vahingoittaa häntä. Myönnetään, että olemme toisen jo tuominneet, sillä miten antaa anteeksi, jos ei ensin ole arvioitu tekoa hyväksi tai pahaksi? Tunnustetaan kyky antaa anteeksi ja pyritään ostamaan Jumalan armahdusta sillä, että itse annamme anteeksi kurjille syntisille kanssaeläjillemme. Tämä voi tulkita peloksi: "Pelkään rangaistustasi ja tuomiotasi ja yritän lieventää sitä niin, että yritän armahtaa ja jättää tuomitsematta muita syntisiä, jotka ovat mielestäni tehneet minulle pahaa."

"Äläkä saata minua kiusaukseen vaan päästä minut pahasta.." - tässä tunnustetaan, että kiusaukset "tehdä syntiä" ovat jatkuvia ja yritetään sälyttää vastuuta tästäkin Jumalan päälle. Miksei hän voisi suojella kiusauksilta, jos haluaa sitten niihin lankeamisesta rankaista? Tunnustetaan myös, että uskotaan Pahan olemassaoloon. Tämä voi tulkita suojelupyynnöksi: "Pelkään, etten löydä luoksesi täällä maallisten kiusausten keskellä, joiden kuvittelen pitävän meidät erillään ja joihin lankeamisen kuvittelen tekevän minusta syntisen. Auta minua väistämään asioita, jotka erottavat meidät ja tekevät minusta syntisen silmissäsi ja auta minua pakenemaan pahuutta, joka pelottaa minua ja jonka uskon olevan todellinen."

"..sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti, Amen." - tässä halutaan tunnustaa Jumalan suuruus ja kunnia, nuollaan takapuolta ja samalla paetaan omaa vastuuta koko tilanteessa. Tämä voidaan tulkita käsien pystyyn nostamiseksi: "Minä en osaa enkä uskalla olla vastuussa tästä maailmasta, joten ole sinä johdossa, minä sanoudun irti tästä ja pysyn avuttomana."

Minun mielestäni tämä on hyvin surullinen kuva ihmisestä ja hänen Jumalastaan. Jos eksyminen ja epätoivo todella on niin suurta, niin onhan se hyvä, että asian ilmaisemiseen on olemassa rukous, mutta eikö uskonnon ja rukouksen tarkoitus ole vahvistaa ja lohduttaa ihmistä maan päällä, eikä vahvistaa pelkoa? Eikö kirkkojen tehtävä olisi kertoa, että hätä ei ole tämän näköinen? Että on olemassa toivoa ja Jeesuksen sanojen mukaan, Jumalan valtakunta on täällä jo? Meissä, kunhan otamme vastuun siitä, millaisia tarinoita itsessämme vahvistamme. Millaisia sanoja itsellemme ja toisillemme toistamme, millaisia sanoja pidämme pyhinä ja millaisia teemme todeksi. Jeesus ei ollut Jumalan ainoa poika. Hän oli kyllä Jumalan poika, tai oikeammin osa sitä. Me kaikki olemme Jumalan ainoa poika, osa kokonaisuutta, joka on Jumalan ainoa poika. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, yhtä mahtavia kuin Jeesus, jos nyt vain ottaisimme esimerkkiä hänen rohkeudestaan, emmekä pelkäisi. Meitä ei ristiinnaulita.

Isä meidän -rukous on täynnä asiavirheitä. Jumala ei ole mies, joten hän ei ole isä. Kutsukaamme häntä vaikka Luojaksi. Hän ei ole jossain kaukana Taivaassa meidän ulottumattomissamme, vaan kaikkialla, meissä itsessämme, kaikissa, jotka tapaamme, Suuressa Hengessä. Jumala ei halua rankaista meitä mistään, eikä syntiä ole olemassa. Kukaan ei ole rikkonut meitä vastaan, sillä hyvä ja paha ovat subjektiivisia käsitteitä. Mitään anteeksi aneltavaa Jumalalta ei ole, sillä hän ei ole meitä tuominnut mistään. Jos harjoitamme ehdotonta anteeksiantoa, jossa ei ensin tuomita ja sitten armahdeta, vaan nähdään kaikki tapahtunut osana elämän näytelmää, jossa siis mitään anteeksi annettavaa ei oikeasti ole (vaikka se siltä tuntuisi), meidän ei tarvitse tuomita ketään. Ei myöskään itseämme. Olemme vapaita. Miksi me siis jauhaisimme tuollaista enää?

Me voimme kaikki herätä ja nähdä maailman uusin silmin tänään. Kenenkään ei ole pakko uskoa syntiin ja pahuuteen. Kaikki koettu hyökkäys johtuu pelosta ja jos tarjoamme kaikki pelkomme Jumalan oikaistavaksi, saamme Jumalan valtakunnan tänne maan päälle, sillä alamme ilmentää sitä itse. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet Jumalan loistava lapsi. Älä alenna itseäsi enää uskomalla syntiin ja rangaistukseen, jotta voit toimia rohkeasti elämäsi hyväksi meidän kaikkien puolesta. Lakkaa hokemasta mantraa, joka todistaa pelon puolesta ja saa sinut kauhun ja syyllisyyden valtaan. Sinun ei tarvitse pelätä.

Jos haluat, voit keksiä oman rukouksen, joka kuvastaaa paremmin tunteitasi, toiveitasi ja ajatuksiasi Jumalan suhteen. Kun itse huomasin Isä meidän -rukouksen virheellisyyden, muutin siitä aluksi vain synti-sanan virheeksi. Sitten havaitsin kaikki muutkin epäkohdat ja tulin kykenemättömäksi kestämään moista propagandaa Jumalan taloksi väitetyssä paikassa. Huijausta, sanon minä. En halua puhua Jumalalle tuohon sävyyn eikä Hän näe siihen mitään syytä. Kirkko, seurakunta instituutiona, on kuitenkin mielestäni säilyttämisen arvoinen asia, sillä muiden uskovien tai oikeammin tietävien seura on tässä maailmassa hyvin voimistava ja lämmin, positiivinen asia, joka auttaa meitä pysymään vahvoina heikkoudessamme, varmoina uskossamme ja arjen arvoissamme ja avoimena rakkaudessamme. Voimme herätä taivaaseen maan päällä, sillä taivas on meissä itsessämme. Niinpä ehdotan, että vaihdamme valtakirkkomme rukouksen uutta, valoisampaa maailmankuvaa vastaavaksi ja palaamme lohdun ja varmuuden sanaa kuulemaan sankoin joukoin. Jos joku vielä yrittää väittää meitä syntisiksi, he katsokoon peiliin ja vaietkoon, sillä kyse on heidän omasta häpeästään. Me toivotamme tervetulleeksi elävän Jumalan keskuuteemme kirkossa, jossa meitä vahvistetaan, eikä pelkojamme.

Luojani, joka olet kaikkialla. Pyhitetty olkoon yhteytemme sinun nimessäsi, jotta aina muistaisimme jumalaisen alkuperämme. Vallitkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi, jonka tunnustan olevan myös oma tahtoni. Auta minua pysymään hetkessä ja luottamaan siihen, että saan kaiken, mitä tarvitsen ja auta minua muistamaan totuus, joka on sinun rakkautesi. Opeta minua toimimaan Pyhän Hengen harkintakykyä käyttäen ja vapautumaan kaikesta pelosta. Meidän on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti. Amen.

Tässä puolestaan pienempiä rukouksia, joka on helpompi toistaa missä vain.

Luojani, joka olet kaikkialla, anna minun muistaa ja tuntea sinut joka hetki, rauhassa. Pyhä Henki, ohjaa minun mieltäni koko ajan ja anna minun nähdä vain Totuus, joka on Rakkaus. Parantaja, vapauta minut kaikesta harhasta ja anna elämääni ilo. Amen.

Terve meille, pyhille ja armoitetuille, joiden kanssa Luoja on aina ja ikuisesti. Meidän ei tarvitse pelätä, me emme ole yksin. Pyhä Henki ohjaa meitä. Siunattuja olemme me, sisarukset, jotka olemme heijastuksia toisillemme. Siunattu on Kristus meissä, Luojan ainoassa lapsessa. Olkaamme rauhassa viattomat. Amen.

Tässä vielä uusi uskontunnustus sen edellisen pelottavan sijalle:

Minä uskon Jumalaan, kaikkivoipaan Luojaan, ikuiseen vanhempaani. Uskon Jeesukseen Kristukseen, meidän oppaasemme, joka toimi Pyhän Hengeen ohjauksessa ja toimii yhä ylösnoustuaan Taivaaseen, joka meidän muistamistamme odottaa. Uskon Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhän ohjaukseen, Totuuteen, Rakkauteen ja ikuiseen elämään. Luojan, Lapsen ja Pyhän Hengen nimeen, Amen

Raha, parantuminen ja henkisyys

Tänään juttelimme kahden henkiseksi tunnistautuneen ystäväni kanssa arkisista huolista. Yksi oli menossa pankkiin lainoja tuunailemaan ja toinen tuskaili kvartaalikirjanpidon kanssa, niin oman yrityksensä kuin Bruno Gröningin ystäväpiirin rahastonhoitajan velvollisuuksiensa numeromysteereissä. Itse puhuin siitä, kuinka kaiken muun asian suhteen mieltä järkyttävän lisäksi tuloni putoavat 400 kuussa kun lapseni muuttaa isälleen asumaan. Suuri osa ajastamme täällä elämän unessa menee erilaisten varantoasioiden kanssa painimiseen, joko ajatuksissa, käytännössä tai molemmissa. Voi väittää että se ei merkitse mitään ja elää ilman, että sen antaa häiritä elämäänsä. Onhan se helppoa kun ei ole rahaa ja on liikut kiinni, voi varmasti keskittyä meditoimiseen ja rauhoittumiseen, mindfulnessiin ja Olemiseen, kun ei muuhun ole mahdollisuuksia. Toisaalta, jos niihin osaisi keskittyä, ehkä ei kaipaisi sen suurempia elämysmatkoja, elämä olisi tässä ja nyt.

Osallistuisin mielelläni moniin tapahtumiin, joissa avaudutaan elämälle, rentoudutaan, puhdistetaan kehoa ja mieltä, tankataan Valoa, otetaan vihkimyksiä ja opitaan parantumista ja parantamista, kutsutaan ja kanavoidaan enkeleitä ja muita korkeita ja niin edelleen. Mutta en minä siihen rahaa halua sotkea. Innostun joskus tapahtumakuvauksia lukiessani, kunnes lopussa lukee se hinta. Olisi paljon helpompaa uskoa, jos se ei maksaisi mitään. Usko ei maksa mitään. Henki ei maksa mitään. Enkeleiden saapuminen paikanpäälle ei maksa mitään. Parantuminen on ilmaista, se maksaa vain elämänkatsomuksen ja usein paljon luopumista. Kuka näistä tilaisuuksista siis ottaa rahaa? Tapahtumapaikan tilavuokra maksaa, lennot maksavat, lounas maksaa ja hotelli maksaa. Sen minä ymmärrän. Joillakin opettajilla on yritys, jotta he saavat laillisesti harjoittaa toimintaansa. Jotkut parantajat haluavat työstään maksun. Minusta se on Suomessa tarpeetonta. Niin kauan kuin tämä järjestelmä toimii, parantajat ja opettajat voisivat kiertää ja tehdä työtään ilmaiseksi, niin että kaikki halukkaat kuulisivat, oppisivat ja paranisivat. Valtio maksaa hyvää palkkaa. Sillä saa asunnon, ruoan, vaatteet ja jopa jotain harrastuksia. Jos jokainen opettaja opettaisi omalla alueellaan tai vapaaehtoiset maksaisivat kulkevien opettajien ja parantajien matkustuskulut, ei siihen mitään yrityksiä tarvittaisi. Kun työ olisi valmis, meillä olisi yhteiskunta, joka toimisi joka tapauksessa ilman rahaa, joten Valtio olisi maksanut meille siitä, että muutimme koko maan. Se olisi sen arvoista. Parantuneiden ja valaistuneiden Paratiisi-Suomi, eheä Eden.

Parantaminen ja opettaminen ovat kutsumusammatteja. Kun menin ensimmäiselle Reiki-kurssille, minua kritisoitiin heti siitä, että en osannut yhdistää työtä rahaan millään tavalla. Se on kuulemma työ siinä missä muutkin ja itseään ei saa uhrata, eikä myydä halvalla. Itse kun en ajatellut myydä ollenkaan. En myöskään uhrata. Minä kohtaan ihmisen, jos jaksan ja annan hänelle aikaani. Saan ja annan tilanteessa, opin itsestäni. Parannan itseni, sairaus, vaiva, pulma ja sokea piste kerrallaan. Yleensä yksi ihminen peilinäni kerrallaan. Lapseni on sillä välin päivähoidossa, jonka valtio maksaa. Minä en jaksa häntä kuunnella, viihdyttää, hoitaa ja huoltaa koko päivää, joka päivä. Minun pitää saada keskittyä itseeni, sillä en ole vielä parantunut itsekkyyden sairaudesta. Paitsi jos haluta saada parantaa itsnsä rauhassa ei ole itsekkyyttä. Paitsi jos minä en tiedä suurempaa suunnitelmaa ja lapseni todella kuuluu nyt olla isällään ja tarhassa ja siksi en jaksa tätä enää. Paitsi jos maailma on Yksi ja edes yksi meistä tekee sen, mitä se vaatii, että paranee ja muistaa totuuden Taivaasta ja mielenterveydestä, ehkä se riittää. Ehkä kaikki voisivat olla jo todella perinpohjin rehellisiä kaikesta elämässään. Myös siitä kaikesta heikosta ja raadollisesta. Siitä että on itsekäs vanhempi, itsekäs lapsi, itsekäs ystävä, itsekäs Maan asukas. Ehkä me kaikki tulisimme totuudessa lähemmäksi toisiamme ja voisimme myöntää, että olemme väsyneitä, emmekä pysty parempaan omin avuin. Tarvitsemme toisiamme avuksi ja Pyhää Henkeä ohjaamaan mieltämme. Ehkä esimerkki vaikuttaa ja harha romahtaa mielistä yksi kerrallaan aina ihmisten tavatessa ja Valon levitessä, dominoefektin tavoin. Oi se olisi hienoa. Siihenkään ei tarvittaisi rahaa. Vain rakkautta ja tietoisen silmiin katsomisen.

Jeesus paransi ilmaiseksi. Bruno Gröning paransi ilmaiseksi. Itävaltalainen katseella parantaja Braco tekee työnsä ilmaiseksi, samoin kuin Brasilialainen Joao de Deus, John of God. Siellä köyhät vielä ruokitaankin. Niin se tuntuu oikealta. Tuskin Jumalan työläinen ihmisiltä palkkaa pyytää. Tosin esimerkiksi Matka-menetelmän perustaja Brandon Bays pyytää seminaareistaan paljon rahaa, mutta on jakanut saman paranemismetelmän kaikille ilmaiseksi saatavaksi kirjassaan. Jos minä olisin parantaja, en tahtoisi rahaa. Vaikka minun jäsenkorjaajani, joka ottaa minimaalista hintaa isosta työstä sanoo (kuten aito shamaani vaikka ei itseään siksi kutsu), että ihminen jää liikaa velkaa, jos ei saa mitään maksaa. Tuntuu se siltäkin, olisin hänelle elämäni velkaa, jos en olisi saanut rahalla maksaa. Mutta ajatella, jos maksuna kävisikin se, että tekee saman siunauksen muille. Alkaa itsekin parantajaksi, lähetiksi, vie Valon kaikille tarvitseville. Jäsenkorjaajaksi minusta ei ole, olen liian hento. Jos hengen puolella voin jotain sille tehdä, että jokainen kokonaisuuden solu saa Rakkauden kosketuksen ja alkaa elää Rakkaudelle eikä Pelolle, sen teen. Ja kyllä, ihan ilmaiseksi, rakkaudella itseäni ja kaikkia muita kohtaan.

Opiskelen hiljalleen shamaaniksi, nyt kasvien käyttöä, kukkatippoja ja muuta. Jos onnistuisin tekemään pyhät valaisevat tipat, "ei-vituta-yhtään" -tipat, Jumala rakastaa sinua, älä pelkää -tipat, tai minkä tahansa rohdon, mitä kautta siunaus leviäisi maailmalle, tekisin kyllä mielelläni paljon töitä asian eteen. Silti, vaikka minä tekisin työni ilmaiseksi, ilmaisista luonnomateriaaleista, pakkaus ja kuljetus maksavat, vaikka kaiken muun kustannuserän karsisi pois tai puhuisi itselleen ja asialleen kulutta. Siunaukselle, parannukselle, tulisi silti hintaa. Tässä siis mietin että onko minun järkeä tehdä mitään materiassa asian suhteen, vai ainoastaan rukoilla, jotta Pyhä Henki, joka näkee asiat minua paremmin, voi toimia avustuksellani kaikissa tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. En minä tiedä voiko millään tipoilla tai kapseleilla, vaikka kuinka vahvalla siunauksella varustettuna, vaikuttaa niin perinpohjin ihmiseen mieleen, kuin mitä täydellinen parantuminen ja herääminen vaatii. Vanhasta pelokkaasta maailmankuvasta luopuminen on niin valtaisa prosessi, ainakin minulle oli. Pelokkuus johtuu puutteen tunnusta ja puute taas koetusta Jumalaerosta. Puute pistää ihmisen haalimaan itselleen turvaa, kuvitteellista suojaa, pelivaraa. Rahaa.

Jos minusta tulisi opettaja, minä kouluttaisin vapaahtoisia Jumalan käsiä. Opetukseni olisi yksinkertaista. Opeta vain Rakkautta, sillä Rakkautta sinä olet. On vain yksi vastaus kaikkeen ja se on Rakkaus. Jos joku on idiootti, hän pyytää sillä rakkautta, rakasta siis. Jos joku rakastaa, rakasta takaisin. Älä luule, että todellista sinua voidaan uhata täällä. Sinä et ole kehosi tai ajatuksesi. Pidä silmät auki vain Pyhyydelle ja kaikissa muissa tilanteissa pyydä Pyhä Henki avuksi tulkitsemaan tilanne, jos et osaa sitä muuten rakkaudella tehdä. Nauti elämästä. Älä luule, että tiedät tai ymmärrät täällä mitään, tämä on absurdi uni ja sinun tehtäväsi on vain rakastaa. Tee niin kuin sydämessäsi tunnet oikeaksi, vaikka se tuntuisi itsekkäältä tai olisi jonkun mielestä tuomittavaa. Jos olet pyytänyt Pyhää Henkeä arvioimaan tilannetta kaverinasi ja asiat luistavat eteenpäin kun teet päätöksen, olet oikealla tiellä. Ei ole muuta absoluuttista totuutta kuin Rakkaus. Rakkaus ei pyydä mitään, jos siinä on ehtoja, se ei ole rakkautta. Kun minä opin nämä itse, vietän päiväni varmaan itsekseni hymyillen kaikkialla. Tuomio on poissa, vankeus on poissa, on vain ilo ja huumori ja rakkaus. Filmi flippaa ja näenkin kaiken tapahtuneen rakkauden, enkä vihan ja pelon lasien läpi. Armollisuus saapuu. Ainakin siihen asti varmaan kirjoitan tätä blogia, itse itseäni opettaakseni.

Raha, valta ja asema - miksi me kilpailemme?

Alan juuri lukea kirjaa, jonka nimi on "Kuinka elää ilman rahaa". Sen on kirjoittanut toinen ylikoulutettu kauppatieteen maisteri, joka myöskin huomasi, että muut asiat tuntuvat tärkeämmiltä, kuin raha, kilpailu, asema, niin sanottu menestys. Sanoja, jotka saavat minut vieläkin stressaamaan huolestuneina, vaikka ymmärrän jo niiden epätodellisen luonteen. Minä en ollut niistä koskaan kiinnostunut. Kasvoin kyllä puute-ajattelussa, niin kuin muutkin ikäluokassani, pahimman lama-ajan lapsena, mutta kun kirjasto toimi ja osasin säästää niihin leviksiin, jotka halusin, mikä hätä minulla oli? Isälläni sitä vastoin oli hätä, on vieläkin, koska hän on omien sanojensa mukaan aina joutunut raatamaan ja kituuttamaan. Hän ei halunnut minulle sellaista elämää. Minun piti tähdätä ylös, tähdätä korkealle, asemaan, jossa voisin käskyttää muita tekemään ja itse nostaa isoa liksaa. Olin niin älykäs, niin hyvä koulussa, niin sosiaalisesti taitava, että minulta odotettiin vaikka mitä.

Itse en halunnut muuta kuin hyväksyntää ja huomiota, sinä ihmisenä joka olin, en niinä tietoina, jota osasin kerätä. En minä itse tiennyt, kuka olin. En tiedä vieläkään. Olen etsinyt vastausta koko ikäni ja toivonut sen löytyvän jostain oppisuunnasta, opettajasta, uskonnosta, filosofiasta, rituaalista tai parisuhteistani. Kukaan ei osannut kertoa minulle kuka minä olen. Kaikki näkivät vain sen mitä itse halusivat nähdä. Yleensä herätän rakkautta ja ihmiset heijastavat minuun kaikkein kauneimmat piirteensä. He ihastuvat ja myötäilevät ja ilahtuvat; olet juuri kuten minäkin, nyt saan ymmärrystä, nyt saan sielunkumppanuutta! Toki, ajattelen kun katson vierestä ja tiedän että sinä ihastut itseesi minussa. En minä ole mitään tiettyä. En ole mitään pysyvää ja muuttumatonta, en ole mielipiteeni, en kehoni, en ajatukseni, en käytökseni, en luonteenpiirteeni. Ne kaikki muuttuvat ajan saatossa.

Pelastaakseni avioliittoni huomasin olevani valmis luopumaan kaikesta, paitsi lapsestani, jonka vuoksi halusin naimisissa pysyä. En halunnut enää uraa, en menestystä, en tulla nähdyksi viisaana, en välittänyt uskonnosta, muusta perheestäni, ystävistäni, ulkonäöstäni, en yhtään mistään, kunhan olisin hänet saanut takaisin. Siinä karsiutui minuus ja se oli niin vapauttavaa. Se oli myös hyvin tyhjää ja masentavaa, koska en enää tiennyt mitä täällä oikein teen. Aviomiehenikin sanoi, että mitä sitten jää, mitä sinä sitten olet, mitä minä saisin takaisin? Kun ei ole mielipiteitä, jotka uskoo todeksi, on vapaa. En ole mitään, mutta yhtä hyvin voin hypätä leikkiin ja olla mitä vain. Olen se, joka hengittää. Se, joka välillä ihmettelee tätä kaikkea elämän outoa leikkiä ja yrittää muistaa olla pelkäämättä ja luottaa Jumalaan, itseensä ja muihin, ilman määrittäviä tekijöitä. Olen se, joka valitsee nauraa ja olla hyvällä tuulella vaihteeksi, kun oli ensin 33 vuotta enimmäkseen kulmat kurtussa ja huolissaan. Tai siltä se ainakin tuntui. Olen se, kuka pyrkii rehellisyyteen ja reiluuteen ja harjoittelee ehdotonta rakkautta, vaikka se on välillä vaikeaa ja välillä uskomattoman helppoa.

Kun pohtii tällaisia asioita päivät pitkät, on vaikea samastua enää rahaleikkiin. Siis sehän on puhdas leikki, ihmisen keksimä peli, jota pyöritetään ja johon ihmiset haksahtavat uskomaan. Suosittelen kirjaa Irti rahapelistä, jos haluaa ymmärtää sen luonteen. Sitä, että siihen sidotaan ihmisarvo ja kokonaiset elämät, en enää edes halua uskoa todeksi. Raha on vain ykkösiä ja nollia jonkun tietokoneella. Sitä ei ole enää edes sidottu mihinkään todelliseen. Se on bittejä näyttöpäättellä ja se määrittää mittaamattoman arvokkaan ihmisolennon koko elämänkulun? Onpa paska juonenkäänne tässä elämän elokuvassa. Jos keskitytään elämään, eikä rahaan, koko asetelma muuttuu. Ihmisiä, eläimiä, elämää, ei enää katsota hyödyn tavoittelun näkökulmasta, ei puutteen ja pelon näkökulmasta, sillä kun rahaa ei käytetä, kaikkien yhteinen etu on koko ajan kaikkien ainoa tavoite. Se, että jokainen voi hyvin, on kaikkien ainoa tavoite. Eikä sitä oteta erikseen missioksi ja kerätä tarpeita (rahaa) että nyt saadaan tuntea itsemme tärkeiksi kun autetaan. Se tehdään jokapäiväisillä teoilla. Kukin tekee mitä osaa ja pystyy, kun lakkaa pelkäämästä, että minua nyt käytetään hyväksi ja tästä ajasta tai tilasta minkä annan, pitäisi saada korvaus. Mikä korvaus, mitä varten? Kun toinen ihminen nähdään aidosti osana itseä, osana omaa perhettä, asetelma muuttuu. Se, että osaa antaa, on siunaus. Se, että osaa kiittää, on siunaus. Se, että osaa pyytää apua on kaikkein suurin siunaus, sillä silloin kun pyyntöön vastataan, kasvaa luottamus elämään ja katkeruus vähenee. Oma halu elää ja auttaa myös kasvaa. Aletaan ymmärtää, ettei tässä elämässä sen kummemmasta ollutkaan kyse. Ei tarvita unelmia ja tavoitteita, uria ja lapsia ja hienoja keksintöjä elämää väkisin täyttämään. Ei tarvitse elää väkisin. Tietysti ihmiset edelleen haluavat käyttää luovuuttaan ja aivojaan ja jostain syystä käydä vaihtokauppaa, vaikka paljon helpompaa olisi, että kaikki vain antaisivat sen minkä osaisivat, kaikille kenelle pystyisivät. Itseään ei tarvitse uhrata. Tehdyt asiat voivat olla niitä kaikkein mieluisimpia.

Valtaa ja asemaa tavoitellaan, koska halutaan saada jotain enemmän. Olla jotain enemmän. Enemmän kuin mitä? Enemmän kuin muut? Miksi? Jos uskoo aidosti olevansa hyvä johtaja ja hyväksi muille ja yhteiskunnalle, kyseessä lienee kutsumusammatti. Senhän varmasti tekee sitten ilmaiseksi ja asettaa itsensä samalle viivalle niiden kanssa, joita haluaa johtaa? Jos ei, niin mitä sillä johtamisella tavoittelee todella? Parempaa pankkitilin saldoa? Hyvää kansantaloudelle? Verovaroja? Miksi?

Meillä on yli viisi miljoonaa asukasta. Jos kaikki mobilisoidaan yhteisen hyvän taakse, tiet tulee rakennettua, vesi ja sähkö kulkee, lapset ja vanhukset hoidetaan ja ruoka tuotetaan. Mitä muuta tarvitaan ja miksi? Jos tuntuu tyhjältä, siihen ei uusi sisustus pitkään auta. Ei auta palkankorotus eikä uusi titteli, ei uusi harrastus, eikä lenkkivaatteet. Uuden tavoittelun suo on loputon. Siihen auttaa vain rauha. Ja rauha syntyy vapaudesta ja luottamuksesta ja puhtaasta omatunnosta. Siitä että on tehnyt sen minkä voi itselleen ja muiden hyväksi ja nauttinut elämästä. Sitä ei voi ostaa, kuten ei turvallisuuden tunnettakaan. Raha on vain hämäystä, monopolileikki. Kun jollakin on mieluisa elämä yhdessä kodissa, hän ei varsinaisesti tarvitse neljää. Loput voisi antaa myös tarvitsevien käyttöön.

Vasta aito tasa-arvo ja auttamisen halu luo pysyvän tyytyväisyyden ihmiseen, sillä silloin hän ei  pidä muita varkaina, kilpailijoina ja vihollisina. Jokainen on tehnyt parhaansa. Ketään ei tarvitse solvata edes mielessään laiskaksi, heikoksi, päämäärättömäksi, tyhmäksi, tai muuksikaan. Jokainen on tehnyt sen, mihin on pystynyt. Joillekin on annettu enemmän sisua, enemmän itsepäisyyttä, enemmän motivaatiota, enemmän halua, nähdä tahtomansa asiat materiassa. Ei ole muiden vika, ettei heillä niitä samoja ominaisuuksia ole. Heillä on muita ominaisuuksia, kuten ymmärtäväisyyttä, herkkyyttä, taiteellisuutta, luovuutta, iloa, rehellisyyttä, auttamishalua. Silti kaikki toivovat samoja asioita, kauniita koteja, hyviä kulkuvälineitä, mukavia vaatteita, harrastuksia, tapahtumia ja yhteyttä muihin. Ei ole tuomittavaa haluta samoja asioita kuin muut, vaikkei olisikaan rahaa. Halusta vain ei ole mitään hyötyä, jos ei ole valmis tekemään kaikkea saadakseen mitä haluaa. Pelkkä halu tuo vain tuskaa. Onnekas on se, joka on tahdonvoimallaan saanut aikaan paljon ja saa jakaa sen kiitollisten sielujen kanssa. Mikä voisi olla tyydyttävämpää kuin toteuttaa toisten unelmia ja nähdä ilo heidän kasvoillaan? Sitä minä tekisin päivät pitkät, jos minulla olisi paljon rahaa. Itse en välitä niinkään ulkoisista asioista. Asun mökissä, jossa ei ole juoksevaa vettä tai sisävessaa, käytän pehmeitä kierrätysvaatteita ja liikun pyörällä. Materia ahdistaa minua, koska siitä pitää huolehtia. Unelmoin ennen ehjästä perheestä ja rakkaista lapsista. Nykyään ymmärrän, että maailma on minun perheeni ja kaikki niin toivovat "minun rakkaita lapsiani", tosin ennemmin sisaruksiani, en ole järin hyvä tai kärsivällinen äiti. Jos haluat lukea aiheesta vielä lisää ajatuksiani, liitän tähän alle toisen kirjoituksen, jonka kirjoitin aiemmin kiivastuksissani.


PIENEEN PÄIN

Minä olen varmaankin sellainen, joka tässä yhteiskunnassa ajateltaisiin loiseksi. Kummajaiseksi, elätiksi, rasitteeksi, vastuuttomaksi.

En tee muuta kuin elän. Se on ainoa, mihin voimani ja käsityskykyni riittävät. Käyn kaupassa kun pystyn ja rahat riittävät, siivoan ja laitan ruokaa. Maksan laskuni valtion tuella, hoidatan lastani myös muilla, että saan olla itsekseni ja tehdä myös itselleni mieluisia asioita. Muuten mielenterveyteni pettää. Olen opiskellut, valtion ja pankin rahoilla, markkinointiekonomiksi. Sitten menin töihin ja opiskelin työpaikan varoilla ja omilla säästöilläni elämäntaidonvalmentajaksi. Vain huomatakseni, ettei missään ole mitään järkeä. Talouskasvu ei hyödytä ketään eikä tee ketään onnelliseksi. Valmennuksessa havaittujen tavoitteiden saavuttaminen ei lopulta muuta mitään. Elämä on absurdi leikki, todentuntoinen näytelmä, missä ei ole päätä eikä häntää ja joka silti otetaan todesta, kärsimykseen saakka.

Leikkiä monimutkaistetaan keksimällä lisää sääntöjä ja tehtäviä ja huolenaiheita. Kun koko peli riisutaan elämän yltä, jäljelle jää hyvin simppeli runko, jossa ei tarvita olemassa olevasta järjestelmästä juuri mitään. Minä en kasvata pelejä enkä kannata leikin monimutkaistamista. Minä olen Totuuden äänitorvi, elämän paljaaksi riisuja. Kukaan ei tarvitse laukkuja, kenkiä, vaatteita, esineitä, huonekaluja, yksityisiä henkilöautoja, aikakauslehtiä, pelejä, ohjelmia, 300 erilaista jogurttia, kymmeniä mehu-, muro-, ja leipäbrändejä. Karkkia ja tupakkaa. Ei kukaan. Tuhansia turhia työläisiä. Tuhansia turhia töitä. Miksi siis kaikki tämä?

Koska ihminen on kekseliäs eläin, jolle tuli tylsää. Keksittiin kaikki nämä leikit ja sitten niitä jatkettiin, koska unohdettiin, ettei ole pakko.

Jos pysähdyt ja ajattelet selväjärkisesti, etkä jatkuvasti levottoman, kälisevän, huolia keksivän ja tylsistyvän mielesi kannalta, huomaat, että et tarvitse paljoakaan pysyäkseni hengissä ja voidaksesi hyvin. Tarvitset asunnon. No, se meillä kaikilla on. Suomessa ei ole pakko olla koditon, eikä ainakaan olisi pakko, jos tehtäisi niin, että yhdessä yössä omistaminen lakkautettaisi. Jokainen voisi asua siinä, missä sattuu asumaan, mutta ilman maksuja. Jos haluaa asua muualla, voi vaihtaa asuntoa jonkun muun kanssa. Jos ei vielä asu missään, voi mennä yhteen tuhansista tyhjistä asumuksista, ilman seurauksia.

Tarvitaan ruokaa. Nykyajan tietämyksellä Suomi varmasti voisi tuottaa oman ruokansa ja juomavetensä, kun kaikki ponnistelut suunnattaisiin siihen, asuntojen kunnossapitoon ja lämmön ja terveyden ylläpidon tuottamiseen.

Tarvitaan vaatteita. Kaikki kirpputorit ja keräyspisteet ovat niin täynnä vaatteita, että ne eivät lopu muutamaan vuosikymmeneen. Lisää ei ihan heti tarvita. Lähes jokainen selviäisi vaatekaappinsa nykysisällöllä loppuikänsä. Lisäksi nakuilu saisi tulla takaisin luonnolliseksi asiaksi. Mitä pahaa on synnyinasussa silloin kun tarkenee?

Tarvitaan lämpöä. Sähkölaitos ei pyöri rahalla, vaan voimalla. Ihmisten ja luonnon voimalla. Puu ei kasva rahalla, eikä kaadu rahalla. Se kasvaa ja kaatuu luonnon ja ihmisen voimalla.

Tarvitaan apua syntymässä, sairaudessa ja kuolemassa. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla laitosmaista ja tiedon voi periyttää yksinkertaisemminkin. Elämän väen vängällä pitkittäminen lienee myös tarpeetonta. Tarvitaan apua kuoleman ottamisessa takaisin luonnolliseksi osaksi elämää. Tarvitaan viisautta.
Tarvitaan siis ravinnon-, korjausrakentamisen, sähkön- ja terveyspalvelujen tuottajia. Myös kuljettajia ja opettajia tarvitaan, että kaikki saavat tarvitsemansa ravinnon ja elämän säilyminen turvataan.

Historiaa emme tarvitse, se on vain kauhutarinaa, joka ei tapahdu nyt. Se antaa kammottavan pelottavan kuvan ihmisistä, joita me olemme. Kaikki pelko, kaikki puutteen ja väkivallan pelko, johtuu vääristyneestä ihmiskuvasta. Emme me ole toistemme vihollisia silloin kun luotamme siihen, että teemme itse oikeudenmukaisesti ja pidämme kaikkia samanarvoisina. Mitä pelättävää on viisaalla ja oikeamielisellä? Miksi hän pelkäisi muita, jos ei pelkää itseään? Sinun ihmiskuvasi ja luottamuksesi ihmisiin kertoo sinusta itsestäsi. Oletko itse hyvä lähimmäinen, veli, sisko, naapuri, ystävä? Jos sinä haluat hyvää muille, etkä koe että sinulle kuuluu enemmän kuin muille, miksi uskoisit naapurisi ajattelevan toisin? Mitä pelättävää sinulla silloin olisi? Ja jos sinä pelkäät, kuka sinulle on uskotellut, että olet pelottava?

Uskontoa emme tarvitse, jokainen muodostakoon Jumalsuhteensa itse. Mikään kirja tai kukaan ihminen ei voi sinulle määritellä Totuutta, joka on Rakkaus ja jonka itse tunnet tai kiellät sisimmässäsi. Vain sinulla on valta aukaista tai sulkea yhteytesi Luojaasi, sillä me olemme kaikki samalla viivalla. Mikään paikka ei takaa sinulle rauhaa, eikä mikään pappi voi kertoa sinulle, mikä on oikea tapa elää ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Biologia ja maantiede tapahtukoon käytännön opintoina ja kulttuurien ja viestinnän opetus käytännössä. Kotitalous ja käsityöt tulkoon luonnolliseksi osaksi ihmisen elämää ja siksi myös opetettua lapsille. Luonto on täynnä rikkautta, josta olemme vieraantuneet. Miksi koulussa ei opeteta miten olla rehellinen, rakastava, oikeudenmukainen ja itse omilla aivoilla ajatteleva yksilö? Missä ovat selviytymistaito-opinnot? Miksi pelon ja uupumuksen, vieraantumisen ja kiusaamisen, sekä keinotekoisten sääntöjen annetaan kukoistaa? Miksi ei opeteta, että erilaisuus on rikkautta ja ketään ei jätetä yksin? Missä on se kuuluisa Talvisodan henki, yhteen hiileen puhaltaminen ja talkoomeininki? Missä se kuuluisa naapuriapu? Missä on luonnollinen ja aito, metsäläinen suomalaisuus, jossa ymmärretään, että me olemme samalla puolella kaikki ja kaikkien aika, kädet ja taidot, hellyys ja huolenpito, tulevat käyttöön ja ovat arvokkaita, jos puramme rakenteet väliltämme? Missä on asennekasvatus? Näinkö me haluamme elää?

Mitä me sitten tarvitsemme viihtyäksemme? Laulua, naurua, musiikkia, leikkiä, luontoa, lemmikkejä, taidetta, liikuntaa, lempeä, hellyyttä, seksiä ja joskus jopa tarinoita, ehkä. Läsnäoloa ja syvään hengittämistä. Rukousta tai meditointia silloin tällöin. Jotkut kaipaavat kilpailua ja pelejä tunteakseen olevansa hengissä. Tavoitteita. Ottakoon he tavoitteekseen olla mahdollisimman tarpeellisia ja kilpailun kohteeksi sen, kenestä on kaikista eniten hyötyä kaikille. Se on muutenkin ihmiselle olennaista viihtymisen kannalta, tuntea olevansa tärkeä. Jos vanhuksista, vammaisista ja lapsista huolehtiminen ei olisi enää kenenkään rahatyö, eikä muita varsinaisia töitä enää olisikaan, kuin yllämainitut peruselämän kannalta olennaiset työt, yhteisvastuun henki kasvaisi. Jokainen havahtuisi huomaamaan oman tarpeellisuutensa ja lähtisi liikkeelle, etsimään muita ja auttamaan kykyjensä mukaan. Loppuisi se masennus ja toivottomuus kun huomaisi olevansa tärkeä jollekin tai etsiessään joukolla villivihanneksia syötäväksi yhteiseen pöytään. Mainitut perustyöt olisi tietenkin hoidettava, joten niiden hoitajista tulisi tunnustetusti arvokkaimpia yksilöitämme ja työt jaettaisiin varmasti tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin.

Minä olen siis ehkä loinen tämänhetkisen yhteiskunnan silmiin, mutta kun tilanne kääntyy uusille urille, minä olen se, joka tietää. Se, joka tietää, miten vain eletään, kun kaikki muu; tavoitteet, kunnianhimot, keinotekoiset velvollisuudet ja intohimot on riisuttu. Sitä yksinkertaista elämää, joka ei pyydä muuta kuin ruokaa, lämpöä, seksiä, sekä yhteyttä Jumalaan ja toisiin, mielellään musiikin ja käytännön avun kautta. Viimeistään siinä vaiheessa annan tietoni, itseni ja aikani kaikkien käyttöön. Kun luonnon laki tulee voimaan ja Suomen laki lakkaa vastustamasta sitä, jaetaan työt ja tehdään kouluihin uudet oppiaineet, kuten lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus, ruoan kerääminen ja kasvattaminen, terve seksuaalisuus, perheyhteys ja avoin kommunikointi, musiikki meditaatiossa ja rukouksessa, energiantuotanto ja jakaminen, sekä mieluisan taidemuodon, liikuntamuodon ja käsityömuodon löytäminen. Näistä meille olisi oikeasti hyötyä, kaikille.

Minä haluan silittää kissaa, kuunnella ja kutittaa lasta, tanssia ja laulaa, maalata ja harrastaa seksiä. Katsella ja kuunnella ja ihailla luontoa ja syödä sen, minkä saan. On ihanaa, että kaupassa on jäätelöä, sillä se on suurin aistinautintoni seksin jälkeen, mutta voin elää ilman sitä. Ehkä voimme maana ottaa turisteilta maksun täällä oleskelusta kookosöljynä, hedelminä ja kaakaopapuina suklaata saadaksemme? Koska kaikki haluaisivat kyllä nähdä, miten me elämme. Toimisimme esimerkkinä koko sivistyneelle maailmalle. Sivistymättömät alkuperäiskansathan tämän elämisen yleensä osaavatkin meitä onnellisemmin. Olen elämäntapaintiaani. Haluan nauraa tyhmille jutuille ja hymyillä veljilleni ja sisarilleni, joita ovat kaikki muut täällä tallustavat. Mikä tässä on niin vaikeaa? Mikä tässä on niin kallista ja monimutkaista? Miksi tästä on tehty tällaista ja eikö pokka anna periksi purkaa sitä, mikä on tehty?

Minä katson vierestä, kun kaikki tämä tapahtuu. Olen valmiina. Kerron, mitä tehdä, kun ”maailma murtuu” ja miten napata kiinni siitä, mitä voi ja haluaa oikeasti tehdä.

Osuuskunta ja uudenlainen yhteiskuntamalli

Tervetuloa Meidän Oskuun, uuden ajan osuuskuntaan!

Miten sinä haluaisit palvella muita ihmisiä?

Idea on simppeli – jos jokainen löytäisi halun palvella muita ihmisiä omalla tavallaan, työskennellen kuten tähänkin asti, rahaa ei tarvittaisi enää ollenkaan. 

Oma työsi

Mistä pidät tai missä olet hyvä?

Ihmiset eivät käy työssä vain rahan takia, tai ainakaan niin ei kuuluisi olla. Ihmiset tekevät työtä, jotta heillä olisi mielekästä tekemistä, heidän ajallaan olisi merkitystä ja elämällään suunta ja rakennetta. Kotona möllöttäminen on pidemmän päälle tylsää, jos siellä ei ole hoidettavana maailman tärkeintä työtä, kuten omia lapsia ja heidän hyvinvointiaan. Parhaiten ihminen voi henkisesti tuntiessaan palvelevansa suurempaa tarkoitusta ja muita ihmisiä, kukin osaamallaan tavalla. Palvelu voi olla mitä vain kauniiden esineiden valmistuksesta ravinnon tuottamiseen tai sähköntuotannon valvomiseen. Ei ole väliä, miten palvelet, kunhan palvelet. Siten sinusta tulee onnellinen.

Kun ihminen vaihtaa näkökantaa oman lompakkonsa palvelemisesta lähimmäisten palvelemiseen, myös kiitollisuus ja arvostus omaa työtä kohtaan kasvavat mittaamattomasti. Siinä tulee myös mietittyä läpi omat unelmansa. Mitä sinä todella haluaisit tehdä? Mistä nautit ja mikä sinun tekemäsi ilahduttaa itseäsi ja ympäristöäsi?

Unelma

Ensimmäiseksi tärkeintä on nakata kuikkaan (mutta älä oikeasti, eläinten kiusaaminen ei ole kivasti tehty) kaikki sellaiset ajatukset, mitä sinun "pitäisi tehdä" varsinkaan toisia miellyttääksesi. Sinun täytyy löytää se asia, mitä haluasit tehdä oikeasti ja tehdä sitä. Pidä ensin huoli itsestäsi ja aseta apusi tarjolle vasta sen jälkeen. Tämä voi olla aivan käsittämättömältä tuntuva haaste. Miten muka?? Siten niin. Jos haluat kirjoittaa, raivaa aikaa, älä näe turhia tuttavia tai läheisriippuvaista puolisoasi, vaan kirjoita. Harjoittele. Jos haluat laulaa, laula. Mene kuoroon. Jos haluat ajaa traktoreilla, mene maalle ja osta tilkku. Jos et saa lainaa, etsi joku vanhus, kenellä on maita, muttei tekijöitä. Ketään ei tee onnelliseksi yrityslaina ja asioiden pyörittäminen. Koneyrittäjäkin on alunperin rakastanut touhuta vekottimien kanssa. Johtaja rakastaa pitää huolta muista. 

Etsi todellisuus unelmasi takana. Tee vain sitä ydintä, älä huolehdi muusta.

Tee sitä, mistä pidät, mutta älä aseta totetumiselle ehtoja, vaan ole joustava. Aloita jostakin. Kun toteutat unelmaasi, olet oikealla polulla, sanoipa isäsi tai vaimosi tai poikasi tai pomosi siitä mitä tahansa. Et voi elää muille. Vain sinä tiedät, mistä tykkäät ja mikä saa poskesi hehkumaan ja ajan katoamaan. Se on sinun elämäsi, keskity, älä sekoile. Pidä huoli omista asioistasi ensin. Tee itsesi onnelliseksi ensin. Kun olet onnellinen ja rauhassa, huomaat kummasti, että se alkaa palvella myös muita. Haluat jakaa onnesi. Haluat palvella ja iloita muidenkin kanssa.

Palveluhenkisyys

Onko sinun työsi tai intohimosi merkityksellistä?

Palveleminen liittyy siihen, että ottaa itsensä jälkeen huomioon sen, mitä kanssaihmiset todella tarvitsevat ja haluavat. Vaikka kuvittelisit, että sinun suurin intohimosi olisi näytellä komeita rooleja suurille massoille, heitä ei välttämättä juuri sinun monologisi tai kasvosi kiinnosta. Miksi halusit näyttelijäksi? Nautitko näyttelemisestä vai tarvitsetko huomiota? Jos tarvitset huomiota, anna itsellesi huomiota, äläkä sekoile. Tunnustele, mikä on todella se asia, mitä haluat tehdä ja missä olet hyvä. Milloin tunnet rauhaa ja hyvinvointia? Ihmiset voisivat olla sinulle paljon kiitollisempia siitä, että siivoat heidän rappukäytävänsä tai korjaat heidän vuotavat hanansa. Muiden kiitollisuus on onnen löytymisen salaisuus ja suunta. Missä tehtävässä sinusta on eniten hyötyä muille? Osaako kukaan muu tehdä yhtä hyvää pannukakkua? Osaako kukaan muu seurata yhtä hyvin sinun polkuasi? Osaatko näyttää esimerkkiä?

Kun katseen kääntää pois omasta navasta oikealla tavalla, vapauttaa paljon voimavaroja myös itselleen. Joku voi kaihtaa julkista ammattia viimeiseen asti, mutta hänelle taas voidaan olla paljon kiitollisempia tärkeän sanoman levittämisestä, kuin piiloutumisesta harjanvarren taakse tai kotiäitiyteen. Jos sinulla on lahja, jaa se maailman kanssa. Muista kuitenkin aina ensin omat voimavarasi. Tarvitseeko sisäinen lapsesi tai lapsesi sinua nyt? Palvelet parhaiten maailmaa tekemällä onnellisia ihmisiä. Aloita itsetäsi ja lapsistasi. Se on palvelemista ja se tuo sinulle tyydytyksen. Muiden palveleminen ja omien unelmien toteuttaminen voivat äkkiseltään tuntua toistensa vastakohdilta, mutta yleensä näin ei todellisuudessa ole. Löydä se asia, jonka tekemisestä pidät, joka palvelee muitakin, niin olet löytänyt unelma-ammattisi.

Kiitollisuus

Oletko kiitollinen työstäsi?

Oletko kiitollinen siitä, että sinulla on käytössäsi keino palvella muita ja samalla elättää itsesi? Jos et ole, et arvosta elämääsi tarpeeksi. Joko olet väärällä alalla, tai hukannut oikean asenteen. Sellaisesta työstä, jolla ei ole todellista palvelumerkitystä muille ihmisille, vaan joka on keksitty vain rahan kasvattamista varten, voi olla vaikeaa olla kiitollinen. Paitsi jos se on jotain, josta sattuu itse nauttimaan kovasti, tietenkin.

Ihminen tarvitsee yleensä jotain puuhaa ajalleen, sillä puuhailu kuuluu ihmisyyteen. Ihminen voi paremmin puuhaillessaan kuin jatkuvasti jouten ollessaan. Mitä sinä haluaisit puuhailla suuren osan päivästäsi? Voisiko se palvella muitakin? Kokeile! Jos olet palkkatyössä, josta et suuremmin pidä, mutta joka kuitenkin palvelee muitakin ihmisiä, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Jos et tiedä, mitä muuta voisit tehdä, vaihda asennetta. Älä mene enää töihin miettien, että sinun on pakko mennä, rahan takia. Mene siksi, että se palvelee muita. Jos tiedät, miten muuten tahtoisit palvella, ala tehdä sitä osa-aikaisesti vapaa-ajallasi, joko ilmaiseksi tai osuuskunnan kautta laskuttaen. 

Ideologia

Miten haluaisit elää?

Jos me päättäisimme niin, kiitollisuus voisi olla uusi valuutta. Nykymaailmassa raha on korvannut kiitollisuuden. Raha voisi poistua, eriarvoisuus voisi poistua, eikä mikään, mitä pidämme merkityksellisenä, silti loppuisi. Jopa teollisuus, ulkomaankauppa ja muoti voisivat säilyä lähes ennallaan. Vain ne työt, joita kukaan ei pidä merkityksellisinä tai kiitoksen arvoisina, katoaisivat. Ainoa, mitä muutos rahasta kiitollisuuteen valuuttana vaatisi, on palvelunhalun löytyminen.

Jos jokainen tekee sitä, minkä osaa, muita palvellakseen ja saa palkakseen muiden palvelun, kuten tähänkin asti, mihin rahaa tarvitaan siinä välissä? Sähköntuotannon valvoja voi edelleen kävellä työhönsä joka aamu hoitamaan työnsä kiitollisena siitä, että jakaa sähköä niin monelle siitä kiitolliselle. Sen jälkeen hän voi mennä kotiin kauppaliikkeen kautta ja hakea ruokaa, jonka joku traktoristaan kiitollinen on viljellyt ja joku tuotteiden käsittelystä pitävä hyllyihin pakannut. Keneltäkään ei tarvitsisi puuttua mitään, mitä ihminen todella tarvitsee elääkseen.

Rahan luonne

Raha ei sinänsä ole yhtään mitään, ei edes olemassa. Se on hienosti luotu kupla, täydellinen harhautus. Tällä hetkellä se on tietokonepeli, ykkösiä ja nollia jonkun tietokoneella. Me emme tarvitsisi rahaa elääksemme näin. Se on väärässä käytössä oleva leikkikalu, joka aiheuttaa nyt orjuutta ja eriarvoisuutta. Raha ilmiönä ja sanana taas on neutraali asia. Sitä ei pidä karttaa, tai vihata, se ei ole tehnyt mitään itse, se pitää vain ymmärtää oikein. Kiitollisuus valuuttana auttaisi ihmisiä näkemään oikein, näkemään mikä on tärkeää. Me olemme nyt ottaneet tämän rahaleikin tosissamme jo aivan liian kauan ja ihmiset voivat huonosti.

Uusi todellisuus

Herätään hiljalleen todellisuuteen ja palvellaan itseämme ja toisiamme. Todellisuudessa olemme yksi suuri itse. Raha kuuluu vielä leikkiin, sillä jostain syystä sitä ei osata lopettaa noin vain. Muutos vaatii rauhallista ja väkivallatonta etenemistä. Vielä joillakin on valtaa ja toisilla ei, perustuen virheellisesti omaisuuteen, eikä palvelun laajuuteen. Se ei silti estä meitä katsomasta rahan harhan yli ja tekemästä asennemuutosta omassa päässämme. Ei oteta rahaa enää niin tosissamme. Tehkäämme hiljaista, mutta vastustamatonta vastarintaa, alkamalla palvelemaan ja olemaan kiitollisia saamastamme palvelusta. Tulkaamme onnellisiksi, muiden leikeistä huolimatta. Askel oikeaan suuntaan elämän omiin käsiin ottamisesta voi olla osuuskuntatoiminta. Siksi Meidän Osku osk on perustettu.