Raha, parantuminen ja henkisyys

Tänään juttelimme kahden henkiseksi tunnistautuneen ystäväni kanssa arkisista huolista. Yksi oli menossa pankkiin lainoja tuunailemaan ja toinen tuskaili kvartaalikirjanpidon kanssa, niin oman yrityksensä kuin Bruno Gröningin ystäväpiirin rahastonhoitajan velvollisuuksiensa numeromysteereissä. Itse puhuin siitä, kuinka kaiken muun asian suhteen mieltä järkyttävän lisäksi tuloni putoavat 400 kuussa kun lapseni muuttaa isälleen asumaan. Suuri osa ajastamme täällä elämän unessa menee erilaisten varantoasioiden kanssa painimiseen, joko ajatuksissa, käytännössä tai molemmissa. Voi väittää että se ei merkitse mitään ja elää ilman, että sen antaa häiritä elämäänsä. Onhan se helppoa kun ei ole rahaa ja on liikut kiinni, voi varmasti keskittyä meditoimiseen ja rauhoittumiseen, mindfulnessiin ja Olemiseen, kun ei muuhun ole mahdollisuuksia. Toisaalta, jos niihin osaisi keskittyä, ehkä ei kaipaisi sen suurempia elämysmatkoja, elämä olisi tässä ja nyt.

Osallistuisin mielelläni moniin tapahtumiin, joissa avaudutaan elämälle, rentoudutaan, puhdistetaan kehoa ja mieltä, tankataan Valoa, otetaan vihkimyksiä ja opitaan parantumista ja parantamista, kutsutaan ja kanavoidaan enkeleitä ja muita korkeita ja niin edelleen. Mutta en minä siihen rahaa halua sotkea. Innostun joskus tapahtumakuvauksia lukiessani, kunnes lopussa lukee se hinta. Olisi paljon helpompaa uskoa, jos se ei maksaisi mitään. Usko ei maksa mitään. Henki ei maksa mitään. Enkeleiden saapuminen paikanpäälle ei maksa mitään. Parantuminen on ilmaista, se maksaa vain elämänkatsomuksen ja usein paljon luopumista. Kuka näistä tilaisuuksista siis ottaa rahaa? Tapahtumapaikan tilavuokra maksaa, lennot maksavat, lounas maksaa ja hotelli maksaa. Sen minä ymmärrän. Joillakin opettajilla on yritys, jotta he saavat laillisesti harjoittaa toimintaansa. Jotkut parantajat haluavat työstään maksun. Minusta se on Suomessa tarpeetonta. Niin kauan kuin tämä järjestelmä toimii, parantajat ja opettajat voisivat kiertää ja tehdä työtään ilmaiseksi, niin että kaikki halukkaat kuulisivat, oppisivat ja paranisivat. Valtio maksaa hyvää palkkaa. Sillä saa asunnon, ruoan, vaatteet ja jopa jotain harrastuksia. Jos jokainen opettaja opettaisi omalla alueellaan tai vapaaehtoiset maksaisivat kulkevien opettajien ja parantajien matkustuskulut, ei siihen mitään yrityksiä tarvittaisi. Kun työ olisi valmis, meillä olisi yhteiskunta, joka toimisi joka tapauksessa ilman rahaa, joten Valtio olisi maksanut meille siitä, että muutimme koko maan. Se olisi sen arvoista. Parantuneiden ja valaistuneiden Paratiisi-Suomi, eheä Eden.

Parantaminen ja opettaminen ovat kutsumusammatteja. Kun menin ensimmäiselle Reiki-kurssille, minua kritisoitiin heti siitä, että en osannut yhdistää työtä rahaan millään tavalla. Se on kuulemma työ siinä missä muutkin ja itseään ei saa uhrata, eikä myydä halvalla. Itse kun en ajatellut myydä ollenkaan. En myöskään uhrata. Minä kohtaan ihmisen, jos jaksan ja annan hänelle aikaani. Saan ja annan tilanteessa, opin itsestäni. Parannan itseni, sairaus, vaiva, pulma ja sokea piste kerrallaan. Yleensä yksi ihminen peilinäni kerrallaan. Lapseni on sillä välin päivähoidossa, jonka valtio maksaa. Minä en jaksa häntä kuunnella, viihdyttää, hoitaa ja huoltaa koko päivää, joka päivä. Minun pitää saada keskittyä itseeni, sillä en ole vielä parantunut itsekkyyden sairaudesta. Paitsi jos haluta saada parantaa itsnsä rauhassa ei ole itsekkyyttä. Paitsi jos minä en tiedä suurempaa suunnitelmaa ja lapseni todella kuuluu nyt olla isällään ja tarhassa ja siksi en jaksa tätä enää. Paitsi jos maailma on Yksi ja edes yksi meistä tekee sen, mitä se vaatii, että paranee ja muistaa totuuden Taivaasta ja mielenterveydestä, ehkä se riittää. Ehkä kaikki voisivat olla jo todella perinpohjin rehellisiä kaikesta elämässään. Myös siitä kaikesta heikosta ja raadollisesta. Siitä että on itsekäs vanhempi, itsekäs lapsi, itsekäs ystävä, itsekäs Maan asukas. Ehkä me kaikki tulisimme totuudessa lähemmäksi toisiamme ja voisimme myöntää, että olemme väsyneitä, emmekä pysty parempaan omin avuin. Tarvitsemme toisiamme avuksi ja Pyhää Henkeä ohjaamaan mieltämme. Ehkä esimerkki vaikuttaa ja harha romahtaa mielistä yksi kerrallaan aina ihmisten tavatessa ja Valon levitessä, dominoefektin tavoin. Oi se olisi hienoa. Siihenkään ei tarvittaisi rahaa. Vain rakkautta ja tietoisen silmiin katsomisen.

Jeesus paransi ilmaiseksi. Bruno Gröning paransi ilmaiseksi. Itävaltalainen katseella parantaja Braco tekee työnsä ilmaiseksi, samoin kuin Brasilialainen Joao de Deus, John of God. Siellä köyhät vielä ruokitaankin. Niin se tuntuu oikealta. Tuskin Jumalan työläinen ihmisiltä palkkaa pyytää. Tosin esimerkiksi Matka-menetelmän perustaja Brandon Bays pyytää seminaareistaan paljon rahaa, mutta on jakanut saman paranemismetelmän kaikille ilmaiseksi saatavaksi kirjassaan. Jos minä olisin parantaja, en tahtoisi rahaa. Vaikka minun jäsenkorjaajani, joka ottaa minimaalista hintaa isosta työstä sanoo (kuten aito shamaani vaikka ei itseään siksi kutsu), että ihminen jää liikaa velkaa, jos ei saa mitään maksaa. Tuntuu se siltäkin, olisin hänelle elämäni velkaa, jos en olisi saanut rahalla maksaa. Mutta ajatella, jos maksuna kävisikin se, että tekee saman siunauksen muille. Alkaa itsekin parantajaksi, lähetiksi, vie Valon kaikille tarvitseville. Jäsenkorjaajaksi minusta ei ole, olen liian hento. Jos hengen puolella voin jotain sille tehdä, että jokainen kokonaisuuden solu saa Rakkauden kosketuksen ja alkaa elää Rakkaudelle eikä Pelolle, sen teen. Ja kyllä, ihan ilmaiseksi, rakkaudella itseäni ja kaikkia muita kohtaan.

Opiskelen hiljalleen shamaaniksi, nyt kasvien käyttöä, kukkatippoja ja muuta. Jos onnistuisin tekemään pyhät valaisevat tipat, "ei-vituta-yhtään" -tipat, Jumala rakastaa sinua, älä pelkää -tipat, tai minkä tahansa rohdon, mitä kautta siunaus leviäisi maailmalle, tekisin kyllä mielelläni paljon töitä asian eteen. Silti, vaikka minä tekisin työni ilmaiseksi, ilmaisista luonnomateriaaleista, pakkaus ja kuljetus maksavat, vaikka kaiken muun kustannuserän karsisi pois tai puhuisi itselleen ja asialleen kulutta. Siunaukselle, parannukselle, tulisi silti hintaa. Tässä siis mietin että onko minun järkeä tehdä mitään materiassa asian suhteen, vai ainoastaan rukoilla, jotta Pyhä Henki, joka näkee asiat minua paremmin, voi toimia avustuksellani kaikissa tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. En minä tiedä voiko millään tipoilla tai kapseleilla, vaikka kuinka vahvalla siunauksella varustettuna, vaikuttaa niin perinpohjin ihmiseen mieleen, kuin mitä täydellinen parantuminen ja herääminen vaatii. Vanhasta pelokkaasta maailmankuvasta luopuminen on niin valtaisa prosessi, ainakin minulle oli. Pelokkuus johtuu puutteen tunnusta ja puute taas koetusta Jumalaerosta. Puute pistää ihmisen haalimaan itselleen turvaa, kuvitteellista suojaa, pelivaraa. Rahaa.

Jos minusta tulisi opettaja, minä kouluttaisin vapaahtoisia Jumalan käsiä. Opetukseni olisi yksinkertaista. Opeta vain Rakkautta, sillä Rakkautta sinä olet. On vain yksi vastaus kaikkeen ja se on Rakkaus. Jos joku on idiootti, hän pyytää sillä rakkautta, rakasta siis. Jos joku rakastaa, rakasta takaisin. Älä luule, että todellista sinua voidaan uhata täällä. Sinä et ole kehosi tai ajatuksesi. Pidä silmät auki vain Pyhyydelle ja kaikissa muissa tilanteissa pyydä Pyhä Henki avuksi tulkitsemaan tilanne, jos et osaa sitä muuten rakkaudella tehdä. Nauti elämästä. Älä luule, että tiedät tai ymmärrät täällä mitään, tämä on absurdi uni ja sinun tehtäväsi on vain rakastaa. Tee niin kuin sydämessäsi tunnet oikeaksi, vaikka se tuntuisi itsekkäältä tai olisi jonkun mielestä tuomittavaa. Jos olet pyytänyt Pyhää Henkeä arvioimaan tilannetta kaverinasi ja asiat luistavat eteenpäin kun teet päätöksen, olet oikealla tiellä. Ei ole muuta absoluuttista totuutta kuin Rakkaus. Rakkaus ei pyydä mitään, jos siinä on ehtoja, se ei ole rakkautta. Kun minä opin nämä itse, vietän päiväni varmaan itsekseni hymyillen kaikkialla. Tuomio on poissa, vankeus on poissa, on vain ilo ja huumori ja rakkaus. Filmi flippaa ja näenkin kaiken tapahtuneen rakkauden, enkä vihan ja pelon lasien läpi. Armollisuus saapuu. Ainakin siihen asti varmaan kirjoitan tätä blogia, itse itseäni opettaakseni.